»Miksi itket?» huudahti hän melkein karkeasti.
»Sinun tähtesi», vastasi tyttö, »joka myöskin rakastit häntä».
»Rakastitko Waldoa?» kysyi pojan isä.
Nadara nyökäytti, sekavan, tuuhean, sysimustan tukan peittämää päätään. John Alden Smith-Jones katseli useita minuutteja äänettömänä pää kumarassa nyyhkyttävää tyttöä. Hänen patriisinaivoissaan risteili monenlaisia ajatuksia. Kasvatuksen, ympäristön ja perinnöllisyyden vaikutuksesta hän oli ahdasmielinen ja puritaaninen. Hän näki tytön niukan vaatteuksen ja pähkinänruskean ihon; mutta hän ei nähnyt Nadaran alastomuutta, sillä sisäinen ääni hänen sydämessään kuiskasi, että herttainen hyveellisyys verhosi tyttöä tehokkaammin kuin silkki- ja samettiasut ilman hyvettä olisivat saattaneet verhota. Hellästi hän kiersi kätensä tytön ympärille, vetäen häntä puoleensa.
»Tyttäreni», virkkoi hän ja painoi huulensa Nadaran otsalle.
Tuntia myöhemmin saapui Priscillaan juhlallinen ja murheen painama seurue. Rouva Smith-Jones oli nähnyt retkeläisten tulevan. Vaistomainen aavistus lienee varoittanut häntä, että he palatessaan toisivat hänelle surua. Ainakaan hän ei, kuten aikaisemmin oli tehnyt, ollut heitä vastassa aluksen kaiteen ääressä, vaan vetäytyi hyttiinsä, odottaen miestään sinne. Saapuessaan hänen luokseen puoliso toi muassaan puolialastoman nuoren naisen. Rouva Smith-Jones silmäili tyttöä, huonosti salaten kauhistustaan.
Waldon äiti kesti miehensä kertoman rusentavan uutisen paljoa lujempana kuin mies oli otaksunut. Oikeastaan hän olikin alunpitäen valmistautunut sitä kuulemaan. Hän ei ollut milloinkaan oikein tosissaan uskonut Waldon kykenevän pysymään pitkää aikaa hengissä kaukana bostonilaisen kotinsa mukavuudesta ja ylellisyydestä ja hänen valppaasta huolenpidostaan.
»Entä kuka on tämä — hm — henkilö?» tiedusti hän vihdoin kylmästi, pitäen silmälasejaan silmiensä edessä luodessaan kulmakarvat koholla paheksuvan katseen Nadaraan.
Tyttö ymmärsi paremmin vanhemman naisen käytöksen kuin sanat ja oikaisihe ylpeästi. Herra Smith-Jones rykäisi ja punehtui. Hän astui Nadaran luokse ja laski kätensä hänen hartioilleen.
»Hän on rakastanut Waldoa», sanoi hän koruttomasti.