»Älkäämme taistelko!» jatkoi Thandar. »Olemme yksin koko saarella. En ole tavannut ketään muita kuin sinut, senjälkeen kun suuri Nagoola riistäytyi valloilleen ja tuhosi ihmiset. Olkaamme ystävyksiä ja metsästäkäämme yhdessä hyvässä sovinnossa. Muutoin täytyy toisen meistä surmata toinen ja sitten elää aina yksin, kunnes kuolema vapauttaa hänet hirveästä yksinäisyydestä.»
Roof pälyili Thandarin olan ylitse hänen takanansa olevaan metsään.
»Oletko yksin?» tiedusti hän.
»Kyllä — mainitsinhan sinulle, että kaikki saivat surmansa paitsi sinua ja minua.»
»Eivät kaikki saaneet surmaansa», virkkoi Roof. »Mutta minä tahdon olla
Thandarin ystävä. Metsästämme yhdessä ja majailemme samassa luolassa.
Roof ja Thandar ovat veljeksiä.»
Hän kumartui ottamaan kourallisen ruohoa ja lähestyi sitten amerikkalaista. Thandar teki samoin, ja kun kumpikin oli ottanut toisen tarjoaman rauhanmerkin ja hieronut sillä otsaansa, oli ystävyysliitto juhlallisesti solmittu. Toimitus oli koruton, mutta silti sitova, sillä kumpikin tiesi toisen mieluummin kuolevan kuin rikkovan tätä alkeellisesti solmittua sopimusta.
»Mainitsit, etteivät kaikki saaneet surmaansa, Roof», virkkoi Thandar juhlatoimituksen jälkeen. »Mitä sillä tarkoitit?»
»Suuri Nagoola ei tappanut kaikkia», vastasi ilkeä mies. »Thurg ei saanut surmaansa eikä myöskään se nainen, joka oli Thandarin puoliso — jonka Thurg olisi halunnut ryöstää.»
»Mitä?» Thandarin kysymys tuli miltei kirkaisuna. »Eikö Nadara ole kuollut?»
»Maltahan», kehoitti Roof ja vei hänet kallion juurelle. »Katsos tuota!»