Vihdoin oli kaikki valmiina. Yhdessä Thandar ja Roof kantoivat kevyen, karkeatekoisen aluksen mereen. Kahlattuaan hyrskyjen ulkopuolelle he laskivat sen taaksepäin vierivän aallon harjalle, ja Thandar hypähti siihen sen keinuessa veden pinnalla.
Tätä koetta tehtäessä ei purje ollut muassa. Thandar halusi vain tietää, pysyisikö hänen veneensä pinnalla ja pystyssä. Vähän aikaa se kellui, mutta pian se täyttyi avonaisista saumoista tulvivasta vedestä.
Vaivoin Thandar ja Roof saivat sen kiskotuksi takaisin rannalle. Nyt olisi Roof luopunut koko yrityksestä, mutta niin ei Thandar. Tosin hänen intonsa lamautui hieman, sillä hän oli pannut suuret toiveet pienen aluksensa onnistumiseen.
Heidän kannettuaan hataran kyhäyksensä pois nousuveden ulottuvilta Thandar istuutui maahan eikä tuntikauteen tehnyt muuta kuin tuijotti vuotavaan veneeseensä. Sitten hän nousi, huusi Roofin mukaansa ja lähti metsään. Puolentoista kilometrin päässä Thandar seisahtui erään puun ääreen, jonka kupeesta hitaasti tihkui sakeata, tahmaista nestettä. Thandar oli tullessaan tuonut kurpitsan ja alkoi nyt pienellä oksalla ammentaa ainetta puun kupeesta kurpitsaan. Tunnin kuluttua kurpitsa oli täysi. Sitten he palasivat alukselle.
Jätettyänsä kurpitsan sinne Thandar ja Roof menivät lähellä luolakalliotansa sijaitsevalle, paksua viidakkoruohoa kasvavalle läikälle. Siellä Thandar kokosi ison sylellisen keltaista, tuleentunutta heinää ja käski Roofin tehdä samoin. Vietyään heinät veneelle he hieroivat niitä uutterasti kämmeniensä välissä ja loukuttivat niitä kivillä, muuttaen ne pehmeiksi, sitkeiksi kuiduiksi.
Nyt Thandar opetti Roofia punomaan kuidut löysäksi, pörröiseksi nuoraksi ja saatuaan hänen työnsä hyvään vauhtiin hän kasteli nuoraa puusta kaapimaansa tahmeaan nesteeseen ja työnsi sitä terävällä tikulla veneen kaikkiin saumoihin ja rakoihin.
Se työ vei lähes kaksi päivää, ja kun se oli suoritettu ja kurpitsa tyhjennetty, palasivat miehet puulle täyttämään sen jälleen. Tultuaan sitten takaisin veneelle he tällä kertaa virittivät nuotion. Roof pyöritti vinhasti sormiensa ja varpaittensa välissä kovaa puusälöä, jonka kärki oli koverrettuun puupalaseen sijoitetussa, vähäisessä taulakasassa. Pian kohosi taulasta ohut savukiehkura, joka sakeni vähän aikaa ja sitten äkkiä leimahti tuleen.
Miehet kasasivat liekkiin risuja ja oksia, kunnes nuotio roihusi hilpeästi. Sitten Thandar otti kurpitsasta sitkeätä ainetta, kuumensi sitä tulessa ja viipymättä siveli sulaneella tahnalla aluksen ulkopintaa. Hitaasti ja äärettömän kärsivällisesti puuhaillen onnistui miesten tällä tavoin päällystää koko veneen ulkopinta vedenpitävällä aineella, joka saattoi uhmailla veden vaikutusta miltei rajattoman kauan.
Kolme päivää Thandar antoi päällystyksen kuivua, ja sitten alus pantiin uudelleen koetukselle. Sydän kurkussa mies hyppäsi korkean aallon harjalla kelluvaan veneeseen.
Mutta hetkisen kuluttua hän luikkasi huojennuksesta ja riemusta — alus kellui kuin korkki eikä se näyttänyt vuotavan vähääkään. Puoli tuntia Thandar meloi sinne tänne lahdella ja palasi sitten noutamaan purjetta. Sekin toimi mainiosti, vaikka olikin varsin raskas ja kömpelö, ja hän kulutti lopun päivästä purjehtien ja uskaltautuen ulapallekin.