Erehtymättä Nadara juoksi sekavassa viidakossa rannikkoa kohti. Vaikka hän oli tullut sitä tietä vain kerran, eteni hän suoraa päätä yhtä varmasti kuin olisi joka puussa palanut lyhty ja joka käänteessä ollut tienviitta.
Heidän takanaan hälisi takaa-ajo, mutta Nadara ja Thandar kiitivät sen edellä eikä se vähääkään saavuttanut pakenijoita monituntisen juoksun aikana.
He saapuivat rannalle vasta keskipäivällä ja kiiruhtivat merirosvojen leirille, mutta Thandarin pettymykseksi se oli tyhjä. Tsao Ming oli poistunut odotettuaan sovitun ajan. Vaikka Thandar ei sitä tiennyt, oli kirjava-asuinen hirtehinen vartonut yli määräajan ja poistunut vähäistä ennen kuin pakenijat ilmestyivät viidakosta rannalle. Hänen karkeatekoinen aluksensa olikin parhaiksi ennättänyt pois näkyvistä pohjoispuolisen niemen taakse. Pistoolin pamahdus olisi kutsunut hänet takaisin, mutta Thandar ei aavistanut sitä, vaan kääntyi masentuneena etsimään piilotettua venettään.
Se oli saman pienen pensaan juurella, jonka suojassa Thandar oli maannut, ennenkuin hän pelasti Tsao Mingin hengen, useita satoja metrejä leiristä etelään.
Nyt ei takaa-ajon hälyä enää kuulunut lainkaan, ja niinpä pari asteli verkkaisesti alukselle. Se löytyi sieltä, mihin Tsao Ming oli luvannut sen sijoittaa. Se oli korjattu hyvin ja lujasti, ja lisäksi oli siihen varattu runsaasti ruokaa ja vettä. Thandar siunasi Tsao Mingiä, murhamiestä ja hirtehistä.
Yhdessä he raahasivat hauraan aluksen vedenrajaan ja olivat parhaillaan työntämässä sitä vesille, kun ainakin parikymmentä hurjasti kiljuvaa raakalaista tuoksahti viidakosta, kiitäen heitä kohti. Thandar pyörähti torjumaan heitä pistooli ojossa.
»Työnnä vene vesille, Nadara!» huusi hän tytölle. »Minä pidän heitä loitolla, kunnes se on vedessä, ja sitten ehkä ennätämme syvälle, ennenkuin he meidät saavuttavat.»
Nadara kiskoi työläästi liikkuvaa venettä aaltojen loiskiessa hänen päälleen joka kerta, kun hän yritti saada sitä vesille. Silmäkulmansa alitse Thandar näki, kuinka vaivaloista tytön ponnistelu oli. Lauma oli jo ehtinyt puolimatkaan juostessaan ripeästi metsästä rannalle. Mies ei olisi tahtonut ampua ennenkuin ihan likeltä, koska hän tottumattomana ampujana oli perin kehno tähtääjä. Oli kuitenkin ilmeistä, ettei Nadara yksin saanut venettä vesille, ja senvuoksi Thandar suuntasi pistoolinsa lähestyviin raakalaisiin, painoi liipaisinta ja pyörähti auttamaan tyttöä.
Enemmän sattumalta kuin taidokkaan tähtäyksen johdosta kuula osui ensimmäisen pääkallonmetsästäjän ruumiiseen. Parkaisten mies kellahti hietikolle, ja hänen kumppaninsa seisahtuivat äkkiä yhtenä miehenä. Mutta nähtyään Thandarin puuhailevan veneen kimpussa aikomatta jatkaa ampumista he pian syöksyivät uudelleen hyökkäämään.
Thandarilla ja Nadaralla oli täysi työ kiskoessaan venettä, joten villit pääsivät heidän huomaamattansa vedenrajaan saakka. Nähtyänsä heidät Thandar pyörähti ympäri ja ampui toistamiseen, nosti sitten veneen päänsä päälle ja asteli kuohuihin Nadaran kävellessä vierellä tukien häntä.