»Näin on parempi», luikkasi hän. »Nyt pääsemme maalle.» Ja hän kääntyi uimaan rantaa kohti.
Ihan hänen takanaan uiva Thandar tiesi, että Nadara oli vedessä kuin kala, mutta epäili, jaksaisiko tyttö ja jaksaisiko hän itsekään ponnistella maalle saakka tuulta ja luodetta vasten. Laine nosti heidät korkealle ilmaan, ja sen harjalta he kumpikin näkivät aallon pohjalla olevan pitkän aluksen, jonka miehistö oli hurjannäköistä väkeä.
Nadara, joka pelkäsi kaikkia miehiä paitsi Thandaria, olisi tahtonut koettaa karttaa alusta, mutta nähtyään vilkaisun veneen väestä Thandar uskoi varmasti hyvän onnen osuttaneen hänen Tsao Mingin ja hänen joukkueensa pariin.
»He ovat ystäviä», kiljaisi hän Nadaralle, ja niinpä he sallivat veneen tulla lähellensä, ja heidät nostettiin alukseen. Mutta heti kun Thandar oli päässyt katselemaan miehiä lähemmin, selvisi hänelle, ettei hän ollut koskaan nähnyt ainoatakaan heistä.
He olivat samanlaisia kuin Tsao Mingin kirjava lauma, eikä Waldo Emersonin tarvinnut tiedustella heidän ammattiansa — varkaan ja murhamiehen merkki oli painettu jokaisen kasvoihin. He syytelivät Nadaralle ja Thandarille kysymyksiä monilla kielillä, joita heistä kumpikaan ei ymmärtänyt, ja vasta sitten; kun alus oli ankkuroitu pieneen lahteen ja seurue kahlannut, maalle, koetti Thandar puhua heille merirosvojen englantia. Useat heistä ymmärsivät sitä, ja varsin pian hän sai selvitetyksi heille, että he saisivat hyvän palkkion, jos veisivät hänet ja Nadaran sivistyneeseen satamaan.
Johtaja, täysiveriseltä neekeriltä näyttävä mies, purskahti nauramaan, pilkaten sellaista ajatusta, että melkein alaston mies voisi maksaa lunnaat vapaudestaan. Samalla vintiö loi himokkaita katseita Nadaraan, joten Thandar varmasti älysi, ettei hän tahtonut olla uskovinaan heidän pystyvän suorittamaan lunnaita.
Kävi ilmi, että joukkue oli ollut lähdössä toiseen saman saaren länsirannalla olevaan paikkaan, jossa heidän pää voimansa olivat. He olivat odottaneet kolmea toveriaan, jotka olivat menneet sisemmälle metsästämään, ja nähneet veneen sekä lähteneet vangitsemaan siinäolijoita. Nyt he palasivat pieneen lahteen noutamaan kumppanejansa, sitten palatakseen pääleiriin.
Neekeri olisi tahtonut surmata Thandarin heti, koska heidän veneessänsä jo nytkin oli liikakuormitusta, mutta muutamat toiset estelivät häntä, huomauttaen heidän päällikkönsä otaksuttavasti siitä kiukustuvan, sillä vain vangin kuoltua hän uskoi menettäneensä mahdolliset lunnaat.
Vihdoin palasivat metsästäjät, ja kaikki nousivat purteen. Pian oli alus poistunut lahdesta ja eteni saaren länsirannikkoa pitkin etelää kohti. Pimeä oli jo melkein käsissä, kun sen keula käännettiin rantaa kohti, ja pitkät airot työnnettiin veteen, samalla kun purje putosi kasaan maston juurelle.
Kahden vähäisen, toisensa editse pistävän kärjen välitse he työntyivät maan kaikilta puolin ympäröimään lahteen. Veneen saapuessa sisemmän kärjen kohdalle ponnahti Thandar pystyyn, huudahtaen riemuisesta hämmästyksestä. Vajaan sadan metrin päässä hänestä kellui veden kuvastimen kirkkaalla pinnalla Priscilla.