Merirosvot katselivat vankiansa ällistyneinä. Neekeri nousi kädet nyrkissä pystyyn valmiina iskemään häntä.
»Priscilla, hoi!» luikkasi Waldo Emerson. »Apuun, apuun!»
Neekeri virnisti. Valkoisesta huvipurresta ei vastattu. Sitten miehet kertoivat Thandarille kaapanneensa aluksen useita viikkoja takaperin ja pitäneensä sen väestöä vankeina maalla odottaessaan jostakin selittämättömästä syystä kauan aikaa poissa viipynyttä päällikköänsä. Kun Waldo Emerson ilmoitti hänelle purren olevan hänen isänsä, oli neekeri hyvillään siitä, ettei ollut tappanut häntä, sillä hänestä saataisiin runsaat lunnaat.
Heidän astuessaan maalle oli pimeä, ja Thandar ja Nadara työnnettiin kurjiin hökkeleihin, joita oli useita rivissä rantahietikolla. Pitkään aikaan mies ei saanut unta. Hänen mieltänsä kalvoi huoli hänen isänsä ja äitinsä kohtalosta. Nadara oli kertonut heidän kummankin olleen Priscillassa. Tyttö ei ollut hiiskunut mitään siitä, miten rouva Smith-Jones oli häntä kohdellut, mutta Waldo oli arvannut lähelle totuutta ja pannut merkille, ettei tyttö nähdessään Priscillan ollut lainkaan innostunut eikä riemastunut.
Jonkun ajan kuluttua hän torkahti, mutta heräsi pian majansa ulkopuolelta kuuluvaan liikkeeseen. Hiipimistä muistuttava ääni kuulosti pahaenteiseltä. Hiljaa Thandar nousi ja meni ovelle. Merirosvot eivät olleet köyttäneet vankejaan eivätkä teljenneet heidän koppiensa ovia — heidän oli ihan mahdoton karata saarelta.
Thandar pisti päänsä hieman hämärtävään, öiseen ulkoilmaan. Häneltä pääsi hiljainen raivon ja pelon ärähdys, sillä hän näki ison, tumman miehenroikaleen ryömivän Nadaran majaan. Amerikkalainen seurasi heti jälessä. Tytön hökkelin ovelle hän pysähtyi kuuntelemaan. Äkkiä kuului sisältä säikähdyksen huudahdus ja sitten käsikähmän nahinaa. Tuossa tuokiossa hän oli pimeässä majassa ja kompastui seuraavalla hetkellä mieheen. Thandarin sormet hapuilivat kurkkua. Hän ei päästänyt äännähdystäkään. Toinen pyörähti häneen päin veitsi kädessä. Thandar oli sitä odottanut. Kyynärvarrellaan hän väisti ensimmäisen iskun, ja sujuttaen kättänsä pitkin toisen käsivartta hän löysi puukkoa pitelevän käden ranteen. Sitten alkoi kamppailu hökkelin sisällä vallitsevassa manalamaisessa pimeydessä. Ottelijat hoippuivat ja horjahtelivat sinne tänne savilattialla toisen koettaessa kiskoa irti puukkoa pitelevää kättään, toisen pyrkiessä saamaan otetta vastustajan kurkusta samalla koettaen pitää kiinni toisen rannetta. Miesten raskas huohotus kuului selvästi yön hiljaisuudessa — se ja heidän jalkojensa töminä olivat ainoat taistelun äänet. Nadara ei voinut auttaa Thandaria — hän arvasi juuri Thandarin tulleen pelastamaan häntä, vaikka ei nähnytkään miestä.
Vihdoin riistäytyi öinen saalistaja yli-inhimillisellä ponnistuksella irti Thandarin otteesta. Vähän aikaa vallitsi majassa hiljaisuus. Kukaan kolmesta sisälläolijasta ei erottanut toisia. Pantterintaljansa alta Thandar veti esille Tsao Mingin antaman pitkän pistoolin, mutta ei rohjennut ampua, peläten osuvansa Nadaraan, eikä myöskään pyytää häntä puhumaan ilmaistakseen olinpaikkansa, sillä siten hän olisi paljastanut vastustajalleen, missä hän itse oli.
Tunneilta tuntuvia minuutteja seisoivat kaikki kolme ihan hiljaa, koettaen pidättää henkeänsä. Sitten Thandar erotti varovaa liikettä huoneen vastaiselta laidalta. Oliko se hänen vihamiehensä vaiko Nadara? Hän kohotti pistoolinsa miehen rinnan korkeudelle ja siirtyi sitten itsekin hyvin varovasti sivulle päin. Heti hänen hiljaisen liikkeensä äänen jälkeen näkyi hökkelin vastaisella seinustalla kirkas välähdys ja kuului huumaava pamahdus — vihollinen oli laukaissut, hänen aseensa leimahdus valaisi hetkiseksi mökin sisustan kirkkaasti, Thandar näki jättiläiskokoisen neekerin vajaan kahden askeleen päässä, ja miehen vasemmalla puolella seisoi Nadara syrjässä Thandarin pistoolin tähtäyssuunnasta.
Neekeri ei tiennyt, että Thandarilla oli ase, eikä niin ollen aavistanut umpimähkäisen laukauksensa koituvan oman kuolemansa merkiksi. Toisen pistoolin välähdyksen ilmaistua hänen olinpaikkansa kajahti Thandarin aseesta vastauspamahdus, ja samalla Thandar ponnahti syrjään syöksyäkseen neekerin kimppuun sivulta käsin. Mutta saapuessaan miehen luokse ei hän kohdannut hurjaa vastarintaa, kuten oli odottanut, vaan kompastui vastustajansa kuolleeseen ruumiiseen.
Mutta nyt oli koko leiri hereillä. Merirosvot juoksentelivat sinne tänne klikkaillen kysymyksiä ja määräyksiä monilla kielillään. Sekasorto oli ylimmillään, ja sen kestäessä Thandar tarttui Nadaran käteen ja juoksi ulos hökkelistä. Hän riensi muiden majojen taitse leirin toiseen päähän ja kääntyi sitten rantaan. Hänen aikomuksensa oli anastaa vene ja soutaa Priscillaan.