»Mikä kamala asu!» virkkoi rouva Smith-Jones syleiltyään poikaansa. Sitten hänen katseensa siirtyi Nadaraan, joka oli seisonut ovensuussa vakavan hiljaisena.
»Sinä?» ähkäisi hän. »Etkö olekaan kuollut?»
Nadara pudisti päätään, ja Waldo Emerson ehätti kertomaan, millaisia seikkailuja tyttö oli kokenut, sitten kun Stark oli käynyt hänen kimppuunsa Priscillan kannella. Rouva Smith-Jones lähestyi tyttöä ja laski kätensä hänen olallensa.
»Olen ajatellut hyvin paljon senjälkeen kun viimeksi tapasimme toisemme», sanoi hän, »ja sen tulos on, että aion tehdä sellaista, mitä en ole tehnyt koskaan ennen — aion pyytää sinulta anteeksi; kohtelin sinua häpeämättömästi. Minun ei tarvitse kysyä, rakastaako poikani sinua — olet jo ilmaissut rakastavasi häntä — ja hänen silmänsä ovat paljastaneet minulle, missä hänen sydämensä on.
— Yökausia viruin valveilla, miettien, kuinka kauheata se oli, ja melkein rukoilin, että hän olisi pikemmin kuollut kuin palaisi löytääkseen sinut odottamassa häntä Bostonissa — se tapahtui, ennenkuin sinä jouduit pois purrestamme. Sinulla ei ollut syntyperää eikä omaisia, ja se oli minusta kaikki kaikessa. Mutta senjälkeen kun aloin pitää teitä molempia kuolleina, huomasin muistavani sinusta paljon sellaista, mikä on äärettömän paljon parempaa kuin hyvä syntyperä ja kasvatus.
— En oikein osaa selittää sinulle, mitä se on, mutta en voi moittia poikaani siitä, että hän rakastaa sinua. Sinun on kuitenkin luovuttava tuosta kamalasta asusta ja otettava yllesi jotakin kunnollista.»
»Äiti!» kiljaisi Waldo Emerson kiertäessään kätensä hänen ympärilleen. »Tiesinhän sinunkin alkavan rakastaa häntä, kunhan vain opit tuntemaan hänet.»
Juuri silloin avautui ovi, ja eräs rosvoista astui sisälle.
»Tulkaa!» käski hän.
Vangit menivät peräkkäin ulos hänen ohitsensa. Ulkona olevilta roistoilta he saivat tietää, että oli päätetty surmata heidät kaikki heti, ryöstää Priscilla puhtaaksi ja upottaa se, koska varhain aamulla oli nähty sotalaiva risteilemässä rannikolla. Peloissaan he eivät tahtoneet enää odottaa poissaolevaa päällikköänsä, ja kaikki lunnaantoiveet olivat unohtuneet, kun miehet oli vallannut mielipuolinen halu hävittää kaikki rosvotyönsä jäljet.