Myöskin se seikka, että he olivat viikkokausia olleet yötä päivää kahdenkesken, huolestutti Waldoa kovasti. Hän oli varma, että sellaisen tiedon loukkaava vaikutus saattaisi sortaa hänen äitinsä tautivuoteelle, ja kauan aikaa hän pohti mielessään, olisiko viisainta olla mainitsematta koko tytöstä mitään.
Vihdoin hän arveli, että pieni, viaton hätävalhe olisi sallittava, koska sekä hänen äitinsä terveys että tytön maine olivat kysymyksessä. Niinpä hän päätti kertoa tytön tädin olleen heidän muassaan valvovana seuranaisena. Se oli kaunis ratkaisu, ja nyt ei se asia enää kalvanut Waldon mieltä niin pahasti.
Myöhään iltapäivällä he astelivat polkua myöten, joka vei ylängöltä kapeaan, kauniiseen laaksoon. Puiden reunustama joki koukerteli laakson tasaisen pohjan keskitse, ja taustalla kohosi äkkijyrkkiä kallioita, joita jatkui kumpaankin suuntaan niin kauas kuin silmä kantoi.
»Tuolla asustaa minun kansani», ilmoitti tyttö osoittaen kaukaista vuorenseinämää.
Waldo ähkäisi mielessään.
»Levätään täällä huomiseen saakka», ehdotti hän, »jotta saapuisimme perille levänneinä ja virkistyneinä».
»Oi, ei!» huudahti tyttö. »Ennätämme kyllä luolille ennen pimeän tuloa. Tuskin maltan odottaa sitä, että näen sinun surmaavan Lättäjalan ja ehkä myöskin Korthin. Luulen kuitenkin, että kun toinen heistä on saanut maistaa voimiasi, muut ilomielin ottavat sinut heimon jäseneksi saadakseen sinut ystäväkseen.»
»Enkö jollakin tavoin», rohkeni levoton Waldo esittää, »voisi tulla kyläänne taistelematta? En mielelläni tappaisi ainoatakaan ystävistäsi», selitti Waldo juhlallisesti. Tyttö purskahti nauramaan.
»Lättäjalka ja Korth eivät kumpikaan ole ystäviäni», vastasi hän. »Minä vihaan heitä molempia. He ovat kauheita miehiä. Olisi koko heimolle parempi, jos heidät surmattaisiin. He ovat niin väkeviä ja julmia, että me kaikki vihaamme heitä, koska he käyttävät voimiansa sortaakseen heikompiaan.
— He pakottavat meidät kaikki ankarasti uurastamaan heidän hyväkseen. He anastavat muiden miesten puolisoita, ja jos muut miehet panevat vastaan, tappavat he heidät. Tuskin kuluu ainoatakaan kuukautta, jona joko Lättäjalka tai Korth ei surmaisi jotakuta.