Ajan mittaan hän kykeni samoamaan koko retken rannalle ja takaisin yhdessä ainoassa päivässä. Nyt hän ei enää milloinkaan rykinyt eikä vilkuillut pelokkaasti sivuilleen astellessaan villin alueensa metsissä ja aukeamilla.
Hänen silmänsä olivat säteilevät ja kirkkaat, päänsä ja hartiansa komeasti pystyssä, ja vuorilla kapuaminen oli laajentanut hänen rintaansa hämmästyttävässä määrin, mikä tuotti hänelle suurta salaista tyydytystä. Nyt hän oli kokonaan toisenlainen kuin se surkea olento oli ollut, jonka valtameri oli viskannut kaukaisen rannan hietikolle.
Ne päivät, joina Waldo ei tehnyt retkeä meren rannalle, hän vietti vaellellen kukkuloilla luolansa läheisyydessä. Hän tunsi jokaisen kiven ja puun hyvin monen kilometrin päähän asumuksestaan.
Hän tiesi, missä Nagoola piileksi päivällä ja mitä polkua myöten se hiipi laaksoon iltaisin. Eikä hän enää tutissut nähdessään tämän kookkaan, mustan kissaeläimen.
Tosin Waldo vältti sitä, mutta se johtui kylmäverisestä, tahallisesta varovaisuudesta, joka on kokonaan toista kuin järjetön pakokauhu. Waldo odotti aikaansa.
Aina hän ei karttaisi Nagoolaa. Nagoola sisältyi hänen suureen suunnitelmaansa, mutta vielä ei Waldo ollut valmis käymään siihen käsiksi.
Nuori mies piti edelleen nuijaansa muassaan ja oli sen lisäksi harjoitellut kivenheittoa, niin että hän melkein osui lähellä olevaa lintua siipeen. Näiden aseiden lisäksi Waldo valmisteli keihästä. Hänen päähänsä oli pälkähtänyt, että keihäs olisi perin näppärä ase sekä ihmisiä että petoja vastaan, ja niinpä hän oli ryhtynyt muovaamaan sellaista.
Etsittyään hyvin suoran, noin kolmen sentimetrin paksuisen ja kolmen metrin pituisen nuoren vesan hän sai teräväsärmäisellä piikivellä vuoltua sen toisen pään teräväksi. Heittoaseillaan surmaamiensa pikku eläinten taljoista liittämänsä raakanahkaisen jänteen avulla hän kantoi karkeatekoista asettaan olallaan retkeillessään ympäristöllä.
Hän harjoitteli keihäänheittoa tuntikausia joka päivä, kunnes saattoi lävistää sillä omenankokoisen hedelmän kolmella kerralla viidestä viidentoista metrin päästä ja osui kolmenkymmenen metrin päästä miehenmittaiseen maaliin melkein ilman harhaheittoja.
Oli kulunut kuusi kuukautta siitä, kun hän oli paennut päästäkseen kohtaamasta Lättäjalkaa ja Korthia.