SEITSEMÄS LUKU
Etsivä Thandar
Pitkään aikaan ei näkynyt elonmerkkiä tuossa oudossa kasassa, jossa oli sekaisin lihaa, luita, jänteitä, kiiltävän mustia karvoja, pitkiä, keltaisia hiuksia ja verta. Mutta aamun sarastaessa alkoi läjän alaosa hieman liikahdella, vähäistä myöhemmin kuului voihkaisu, ja sitten oli jälleen kaikki hiljaista useita minuutteja.
Äkkiä se liikahti uudelleen, tällä kertaa tarmokkaammin, ja useiden ponnistusten jälkeen työntyi kasan alta näkyviin keltainen, veren tahraama, takkuinen pää. Huumautunut ja silvottu Waldo tarvitsi lähes kokonaisen tunnin selviytyäkseen Nagoolan sekavasta syleilystä.
Kompuroituaan vihdoin pystyyn hän näki ison kissaeläimen viruvan kuolleena edessään. Sen sileästä, mustasta rinnasta törrötti keihään katkennut varsi.
Peto oli ilmeisesti elänyt vain minuutin murto-osan syöksyttyään miehen kimppuun, mutta silläkin vähällä ajalla se oli tehnyt kauheata jälkeä valtavilla kynsillään, vaikka Waldon onneksi vankat leukapielet eivät olleet osuneet häneen.
Miehen ruskeaan ihoon oli uurrettu kammottavia, rinnasta polviin saakka ulottuvia haavoja. Ne olivat pedon voimakkaiden takakäpälien piirtämiä.
Hän sai kiittää hengestänsä sitä, että ottelu sattui jyrkällä rinteellä eikä tasaisella maalla; se näytti ihan varmalta, sillä heidän kieriessään vierua alaspäin ei Nagoola ollut voinut raapia häntä lainkaan tehokkaasti.
Kun Waldo katsahti itseensä, säikähti hän aluksi hirveännäköisiä haavojaan. Mutta kun hän lähemmin tarkastettuaan näki niiden kaikkien olevan vain pintanaarmuja, käsitti hän, etteivät ne olisi lainkaan vaarallisia, jolleivät ne ärtyisi. Hänen kaikki luunsa ja lihaksensa olivat helliä murjomisesta ja putoamisesta, ja itse haavat olivat kipeät, miltei sietämättömät, kun joku liike venytti tai raotti niitä. Mutta tuskistansa huolimatta hän hymyili silmäillessään jo kauan sitten kehnoiksi kuluneiden housujensa jätteitä.
Hänen aikoinaan upean muodikkaista housuistaan ei ollut jälellä riekalettakaan — pantterin terävät kynnet olivat täydentäneet ajan ja okaisten pensaiden niin hyvin aloittaman työn. Ja niiden liinaisesta kumppanista — valkeasta matkailupaidasta — oli jälellä ainoastaan kaulus ja kämmenenkokoinen, takana riippuva repale.