»Kohtasimme toisemme pimeässä kallion laella. Peto oli yläpuolellani. Saavuttuamme rotkon pohjaan Nagoola oli kuollut. Mutta se oli mitätön tapaus Thandarille. Minä olen Thandar.»
Waldolla oli oikeaanosunut aavistus, että vähäisellä kerskauksella olisi hyvä vaikutus kehittymättömän olennon älyyn, eikä hän erehtynyt.
»Mitä tekemistä sinulla on täällä minun maassani?» kysyi mies, mutta hänen sävynsä ei ollut niin röyhkeä kuin aikaisemmin.
»Etsin Lättäjalkaa ja Korthia — ja Nadaraa», ilmoitti Waldo.
Toisen silmät soukkenivat.
»Mitä heistä tahdot?» tiedusti hän.
»Nadara oli hyvä minua kohtaan — tahdon palkita häntä.»
»Entä Lättäjalka ja Korth — mitä heistä?» tiukkasi mies.
»Minulla on heille asiaa. Heidät tavattuani järjestän sen», vastasi Waldo vältellen, sillä hän oli huomannut miehen silmissä kavalan ilmeen, josta hän ei pitänyt. »Osaatko opastaa minut heidän luokseen?»
»Osaan kyllä neuvoa sinulle, missä he ovat, mutta en itse ole matkalla sinne», virkkoi mies. »Edettyäsi kolme päivää auringon laskuun päin joudut Lättäjalan kylälle. Siellä tapaat myöskin Korthin — ja Nadaran.» Sen pitemmittä puheitta raakalainen kääntyi lönkyttämään itään päin.