Hän nosti valtavaa nyrkkiään, jonka yksi ainoa isku oli usein surmannut täysikasvuisia miehiä, ja tähtäsi kauhean lyönnin Nadaran ohimoon.
Ensimmäisen tyttö väisti, ja kun käsi kohosi iskemään toistamiseen, heilautti Thandar keihästä pitelevää oikeata kättänsä kauas taaksepäin, syöksähti rajusti eteenpäin ja sinkautti keveän aseensa kolmenkymmenen metrin päässä olevaa Lättäjalkaa kohti.
Se oli hirveän uskallettua — hänen tähtäämänsä karvaisen rinnan ja ihanan vangin kauniin pään välimatka oli tuskin neljännesmetriä. Jos jompikumpi liikahtaisi keihään lentäessä ilmassa, ennenkuin se osuisi maaliinsa, saattaisi se lävistää sen olennon, jota pelastamaan se oli lingottu.
Lättäjalan nyrkki laskeutui parhaillaan tytön viehkeitä kasvoja kohti, kun keihäs sattui häneen. Mutta hän oli liikahtanut — parhaiksi niin paljon, että hänen käsivartensa oli joutunut rinnan suojaksi — joten ase osui iskevään käteen eikä sydämeen, johon se oli aiottu.
Mutta se teki tehtävänsä. Ulvoen tuskasta ja raivosta Lättäjalka unohti tytön mielipuolisessa vimmassaan, pudotti hänet maahan ja syöksyi Waldoa kohti.
Viimemainittu oli vetäissyt miekkansa — se oli vain kovasta puusta tehty, teroitettu keppi — ja odotti vastustajaansa. Ensimmäisen kerran hän koetti miekan ja kilven käyttöä todellisessa tarpeessa ja halusi kiihkeästi oppia tuntemaan niiden arvon.
Lähestyessään hätyyttäjäänsä Lättäjalka kiskaisi keihään irti käsivartensa lihaksista ja kumartui sieppaamaan kiven, joita oli hajallaan kallion juurella.
Luolamies mylvi kuin raivostunut härkä; hänen likekkäin sijaitsevissa silmissään paloi viha ja murhanhimo, hänen ylähuulensa oli vetäytynyt irveen, niin että hänen torahampaansa näkyivät, ja hänen törröttävälle parralleen oli pirskahdellut kuolaa.
Waldo ei uskonut koko maailmassa ikinä olleen hirvittävämpää otusta, ja häntä ihmetytti, ettei hän ollut peloissaan. Ja kun hän vain ajatteli, minkä vaikutuksen tämän kauhean hirviön vimmainen hyökkäys olisi tehnyt häneen vähän aikaa takaperin, levisi hymy hänen huulilleen.
Hänen pilkallisen hymynsä nähdessään Lättäjalka sinkautti kivensä suoraan noita kiukustuttavia kasvoja kohti. Nopeasti liikauttaen vasenta käsivarttaan Waldo torjui sen kilvellään, johon kolahdettuaan se putosi maahan tekemättä vähääkään vahinkoa.