Lättäjalka ei heittänyt toista kertaa, ja hetkisen kuluttua hän oli bostonilaisen kimpussa — Back-lahden rannalla asuvien hienostuneiden ja ylimyksellisten Smith-Jonesien ylpeyden ja toivon kimpussa.
Tavoittaessaan nopsaliikkeistä, vaaleaveristä jättiläistä hän tapasi tiellään taljoilla verhotuista oksista kyhätyn ohuen levyn, ja kun hän koetti repiä maahan sitä suojusta, sysättiin hänen vatsaansa teroitetun kepin kärki.
Tämä ei ollut mitään kamppailua!
Lättäjalkaa oli häpäisty. Hän hypähti taaksepäin ja tähyili Waldoa silmät mulkoillen. Sitten hän painoi päänsä kumaraan ja karkasi uudelleen muukalaisen kimppuun, ihan ilmeisesti aikoen paiskata hänet maahan pelkällä painollaan ja rajulla hyökkäyksellään.
Tällä kertaa terävä keppi vikkelästi sujahti innoittavan taljapäällyksisen suojuksen ylälaidan ylitse ja upposi Lättäjalan niskaan ihan hänen paksun kallonsa alapuolelle.
Sen kärki painui kolmenkymmenen sentimetrin pituudelta karvaisen raakalaisen hartialihaksiin, puristaen hänen huuliltaan tuskan ja raivon välimuodon.
Ennenkuin Waldo ennätti vetäistä asettaan irti sitkeistä jänteistä, oli Lättäjalka äkkinykäisyllä oikaissut vartalonsa, katkaisten miekan kahtia ja jättäen hänen vastustajansa käteen vain lyhyen tyngän.
Nadara oli katsellut kamppailua henkeä pidätellen, valmiina kiitämään pakoon, jos se kääntyisi hänen sankarinsa tappioksi, ja samalla väijyen tilaisuutta auttaaksensa häntä.
Samoin kuin Lättäjalka ei tyttökään ollut koskaan ennen nähnyt käytettävän miekkaa ja kilpeä, ja häntä ihmetytti, kuinka paljon etua niistä oli Thandarille. Mutta kun hän näki miekan katkeavan, alkoi ottelun lopputulos tuntua hänestä epävarmalta, sillä Lättäjalka oli murskannut keihään pirstaleiksi kiskaistuaan sen käsivarrestaan.
Mutta vielä Waldolla oli nuijansa, joka oli hihnalla kiinnitetty hänen miekankannikkeeseensa, ja kun luolamies uudelleen karkasi hänen kimppuunsa, sivalsi hän voimakkaan iskun raakalaisen kumaraan, elukkamaiseen otsaan.