Vanhus ravisti päätään.
»En ymmärrä sinua», virkkoi hän vihdoin. »Täällä on useita mainioita luolia, joissa ei ole asukkaita — jos haluat vielä paremman, on sinun vain surmattava sen nykyiset asukkaat, jolleivät he laittaudu sieltä pois sinun käskystäsi — mutta luultavasti he lähtevät, kun Korthin ja Lättäjalan surmaaja käskee.»
»Luola ei minua huoleta», vastasi Thandar. »Mutta selitähän, miten teidän keskuudessanne miehet ottavat vaimon itselleen!»
»Jollei nainen tule mielisuosiolla, tartumme hänen tukkaansa ja kiskomme hänet mukaamme», selitti Nadaran isä. »Minun puolisoni ei tahtonut tulla», jatkoi hän, »ja vielä sittenkin, kun olin ottanut hänet kiinni ja raahannut hänet luolaani, riistäytyi hän irti ja karkasi luotani. Mutta saavutin hänet uudelleen, sillä silloin kun olin nuori, ei kukaan jaksanut juosta nopeammin kuin minä. Ja sitten tein, kuten minun olisi pitänyt tehdä jo ensi kerralla — löin häntä päähän, kunnes hän vaipui uneen. Herätessään hän oli luolassani, ja oli yö, eikä hän enää senjälkeen yrittänytkään karata.»
Kauan aikaa Thandar istui aatoksissaan. Sitten hän äkkiä puhkesi puhumaan, kääntyen Nadaran puoleen.
»Minun maassani ei vaimoja oteta sillä tavoin, enkä minäkään ota sinua siten. Meidän on mentävä oikeaan avioliittoon sivistyskansojen tapojen ja lakien mukaisesti.»
Nadara ei vastannut mitään. Hänestä tuntui, että Thandar piti hänestä kovin vähän — muulla tavoin hänen oli miltei mahdoton selittää miehen kummallista käytöstä. Se teki hänet murheelliseksi. Ja sitten toiset naiset nauraisivat — siitä hän oli ihan varma, ja sekin tuntui hänestä varsin ilkeältä — he näkisivät, ettei Thandar haluaisi häntä omakseen.
Takkuisesta, likaisesta ruohosta kyhätyllä, kurjalla vuoteellaan viruva vanhus oli kuullut keskustelun. Hän oli yhtä ymmällä kuin Nadarakin. Vihdoin hän alkoi puhua — nyt hänen äänensä oli hyvin heikko, sillä kuolema lähestyi nopein askelin.
»Olen hyvin vanha mies», sanoi hän Thandarille. »Minulla ei ole kauan
elonaikaa jälellä. Ennen kuolemaani tahtoisin mielelläni tietää, että
Nadaralla on puoliso, joka suojelee häntä. Rakastan häntä, vaikka —»
Hän epäröi.
»Vaikka mitä?» kehoitti Thandar.