Antaen iskuja oikealle ja vasemmalle hän raivasi tien suoraan kasvimiesten keskitse ja lähti sitten rajusti juoksemaan metsään päin, ilmeisesti toivoen sen suojasta löytävänsä turvapaikan.
Hän oli kääntynyt kallioiden kupeella olevaa metsän osaa kohti, joten koko hurjasti kiitävä lauma joutui yhä kauemmaksi kivestä, jolla minä olin piilossa.
Katsellessani vihreän soturin kaunista miekan käyttelyä niin kovin epätasaisessa taistelussa oli ihailu paisuttanut rintaani, ja toimien kuten tapani on, enemmän hetkellisen vaikutelman kuin kypsän harkinnan mukaan, hyppäsin ripeästi suojaavalta kiveltäni ja harppasin vinhasti kaatuneiden vihreiden marsilaisten luokse, varma toimintaohjelma jo valmiina mielessäni.
Puolellakymmenellä pitkällä loikkauksella pääsin ruumiiden luokse ja seuraavalla hetkellä kiidin jo kauheiden hirviöiden jäljessä, jotka nopeasti saavuttivat pakenevaa soturia. Mutta nyt puristi käteni pitkän miekan kahvaa, ja rinnassani hehkui entinen soturille ominainen taistelunhaluni, samalla kun silmieni edessä leijaili punaista utua ja tunsin, että vastaukseksi sydämeni sykintään huulilleni levisi sama hymy, joka aina on ollut luonteenomaisena piirteenä taistelun telmeessä.
Vaikka liikuinkin vikkelästi, en kuitenkaan ennättänyt hetkeäkään liian aikaisin, sillä ahdistajat olivat tavoittaneet vihreän miehen, ennenkuin hän oli vielä päässyt puoliväliin metsää kohti juostessaan. Nyt hän seisoi selkä isoa kiveä vasten, toistaiseksi torjutun lauman puhkuessa ja kirkuessa hänen ympärillään.
Kun näillä otuksilla on vain yksi ainoa silmä keskellä päätä ja ne kaikki katselivat saalistaan, eivät ne huomanneet äänetöntä tuloani, joten olin pitkine miekkoineni niiden kimpussa ja ennätin kaataa niistä neljä tanterelle ennenkuin ne aavistivatkaan minun läsnäoloani.
Aluksi otukset hieman peräytyivät peloittavan hyökkäykseni tieltä, ja sillä aikaa vihreä soturi tajusi tilanteen. Hän hyppäsi vierelleni ja sivalteli iskuja oikealle ja vasemmalle. Vain yhden miehen olin milloinkaan nähnyt heiluttavan miekkaa sillä tavoin, pitkissä kaarroksissa, jotka piirsivät kahdeksikon hänen ympärilleen eivätkä keskeytyneet, ennenkuin hänen vastassaan ei ollut enää ainoatakaan elävää vihollista, terävän säilän halkaistessa lihakset, luut ja metallikoristukset, ikäänkuin ne olisivat olleet pelkkää ilmaa.
Meidän taistellessamme kuului kaukaa yläpuoleltamme sama kimeä, kammottava huuto, jonka olin kuullut jo aikaisemmin ja joka oli kutsunut lauman hyökkäämään uhriensa kimppuun. Ääni toistui yhä uudelleen, mutta meillä oli liiaksi työtä ympärillämme häärivistä hurjista ja voimakkaista otuksista, yrittääksemme edes yhdellä silmäyksellä ottaa selkoa tämän kaamean huudon aiheuttajasta.
Vankat hännät viuhuivat peloittavan raivoisasti ympärillämme, veitsimäiset kynnet viiltelivät raajojamme ja vartaloamme, vihreää, tahmaista nestettä, samanlaista kuin se, jota tihkuu puristetusta kaalimadosta, pirskui päällemme, sillä joka kerta kun annoimme iskun tai piston, suihkusi sitä meitä kohti kasvimiesten katkenneista suonista, joissa sitä verkkaisen jäykästi virtaa veren asemasta.
Kerran tunsin raskaan hirviön painon selässäni, ja samalla kun terävät kynnet upposivat lihaani, imivät kamalat, kosteat huulet elinnestettä haavoista, joissa kynnet vielä olivat kiinni.