Minulla oli täysi työ torjuessani hurjaa vintiötä, joka edestä päin yritti päästä käsiksi kurkkuuni, samalla kun kaksi muuta sivalteli minua uhkaavasti hännällään kupeilta käsin.
Vihreä sotilas oli hyvin tiukalla pidellessään puoliansa omasta kohdastaan, ja minusta tuntui, että epätasainen taistelu saattaisi kestää enää vain lyhyen hetkisen, kun kookas toverini oivalsi vaikean asemani. Riistäytyen irti häntä ympäröivistä ahdistajista hän vapautti minut niskaani tarrautuneesta hirviöstä yhdellä sivalluksella, minkä jälkeen minun oli varsin helppo suoriutua toisista.
Päästyämme kerran yhteen seisoimme melkein kylki kyljessä ison kivimöhkäleen vieressä. Siten eivät ahdistajamme päässeet hyppimään yläpuolellemme antaakseen hirveitä iskujaan, ja kun me kykenimme helposti pitämään puolemme, niin kauan kun ne pysyivät maassa, lähetimme lauman tähteitä nopeasti tuonelaan; sitten yläpuoleltamme kuuluvan huutajan valittava kirkuna taaskin herätti huomiotamme.
Tällä kertaa silmäsin ylöspäin, ja korkealla pienellä luonnon muodostamalla kallioseinän ulkonemalla näin seisovan kummallisen näköisen miehen, joka kiljui kimeitä merkkihuutoja, samalla heiluttaen toista kättään joen suuhun päin ikäänkuin viittoillen joillekin siellä oleville olennoille, toisella kädellään taas osoitellen meitä kohti.
Katsahdin siihen suuntaan, johon hänkin katsoi, ja se riitti selittämään minulle, mikä tarkoitus hänellä oli ja samalla herättämään minussa kaameita, pelokkaita aavistuksia, sillä joka suunnalta, metsästä ja joen toisella puolen olevilta kaukaisilta tasangoilta, näin niittyjä pitkin meitä kohti rajusti kiitävän ahdistajiemme kaltaisia otuksia ja niiden joukossa joitakin uusia, outoja hirviöitä, jotka juoksivat hyvin joutuisasti, milloin pystyssä, milloin nelin kontin.
"Kuolema saa suuren sadon", sanoin toverilleni. "Katsos tuonne!"
Hän loi nopean silmäyksen osoittamaani suuntaan ja hymyili.
"Saamme ainakin kuolla taistellen niin kuin kelpo sotilaiden pitääkin,
John Carter", hän vastasi.
Olimme hänen puhuessaan juuri tehneet lopun viimeisistä kimpussamme olleista vastustajistamme, ja hämmästyneenä käännyin häneen päin kuullessani nimeni.
Ja ällistyneiden silmieni edessä oli Barsoomin vihreän kansan suurin mies, taitavin valtiomies, mahtavin sotapäällikkö, hyvä ja uskollinen ystäväni, Tharkin jeddak Tars Tarkas.