Siinä oli kookkaita miehiä uhkeine, valtavine vartaloineen; näin hohtavan valkeat torahampaat, jotka kaartuivat vankasta alaleuasta lähelle otsan keskikohtaa, pään kupeella olevat ulkonevat silmät, jotka saattoivat katsoa eteenpäin tahi taaksepäin tai kumpaankin suuntaan pään kääntymättä, omituiset tuntosarven tapaiset korvat, jotka kohosivat otsan yläreunasta, ja ylimääräisen raajaparin, jonka kiinnityskohta oli olkapäiden ja lanteiden keskivälissä.
Vaikkakaan en olisi nähnyt kiiltävän vihreätä ihoa ja metallikoristuksia, jotka osoittivat mihin heimoihin he kuuluivat, olisin heti tuntenut heidät, sillä missäpä muualla koko avaruudessa olisi heidän kaltaisiaan olentoja?
Ryhmässä oli kaksi miestä ja neljä naista, ja koristukset osoittivat heidän olevan eri heimojen jäseniä, mikä taasen hämmästytti minua tavattomasti, sillä Barsoomin vihreät heimot käyvät alituisesti veristä sotaa keskenään. Lukuunottamatta sitä ainoata historiallista tapausta, jolloin Tharkin suuri jeddak Tars Tarkas kokosi useista heimoista sataviisikymmentätuhatta vihreätä sotilasta, johtaen heidät tuhoon tuomittua Zodangaa vastaan pelastamaan Dejah Thorisia, Heliumin prinsessaa, Than Kosisin kynsistä, en ollut milloinkaan nähnyt eri heimoihin kuuluvia vihreitä marsilaisia yhdessä muuten kuin vastakkain taistelussa.
Mutta nyt he seisoivat kylki kyljessä katsellen silmät ällistyksestä levällään yhteisen vihollisen ilmeisen uhkaavia eleitä.
Sekä miehillä että naisilla oli aseinaan pitkät miekat ja väkipuukot, mutta ampuma-aseita heillä nähtävästi ei ollut, sillä muutoin olisivat Barsoomin hirvittävät kasvi-ihmiset saaneet pikaisen lähdön toiseen maailmaan.
Kasvi-ihmisten johtaja alkoi juuri ahdistaa pientä ryhmää, ja hänen hyökkäystapansa oli yhtä merkillinen kuin tehoisakin. Juuri outoutensa johdosta se oli sitäkin tepsivämpi, sillä vihreiden kansojen sotataito ei neuvonut minkäänlaisia puolustustemppuja tällaista hyökkäystapaa vastaan, johon, kuten pian huomasin, he olivat yhtä vähän tutustuneet kuin vastassaan oleviin hirviöihinkin.
Kasvimies juoksi noin kolmen ja puolen metrin päähän ryhmästä ja ponnahti sitten ilmaan ikäänkuin aikoen hypätä suoraan heidän ylitsensä. Voimakas häntä oli kohotettuna toiselle kupeelle, ja lentäessään vihreiden marsilaisten päällitse otus antoi sillä hirvittävän sivalluksen, joka musersi erään vihreän sotilaan pään, ikäänkuin se olisi ollut munankuori.
Koko kammottava lauma kierteli nyt vikkelästi ja huimaavan nopeasti pienen uhrijoukon ympärillä. Niiden peloittavat hypyt ja kummallisista suista lähtevä kimeä, kirskuva surina olivat omiaan hämmentämään ja kauhistuttamaan saalista. Ja kun niistä taaskin kaksi hyppäsi samalla kertaa eri puolilta, eivät hirvittävien häntien voimakkaat sivallukset kohdanneet minkäänlaista vastustusta, ja kaksi vihreätä marsilaista sortui taaskin surkeaan kuolemaan.
Jäljellä oli enää vain yksi soturi ja kaksi naista, ja näytti siltä, että muutamissa sekunneissa nämäkin viruisivat vainajina tulipunaisella nurmikolla.
Kun vihreä soturi näki viimeistenkin toveriensa sortuneen ja koko lauman käyvän nyt yhtaikaa hänen kimppuunsa, hän hyökkäsi rohkeasti sitä vastaan, pelottavasti heiluttaen pitkää miekkaansa, kuten olin niin usein nähnyt vihreitten marsilaisten tekevän hurjissa ja melkein alituisissa keskinäisissä taisteluissaan.