"Paremmin ei olisi voinut käydä. Issuksen salaperäisessä ympäristössä on salaisuuksia, joista hän itse ei ole uneksinutkaan."
"Mitä tarkoitat?"
"Olin vuosi takaperin muiden orjien kanssa työssä täällä, kun näihin maanalaisiin käytäviin tehtiin muutoksia. Silloin löysimme näiden alta muinaisen käytävä- ja kammioverkon, joka jo monet miespolvet on ollut suljettuna. Työtä johtavat mustaihoiset tutkivat niitä, ottaen mukaansa useita meikäläisiä tekemään mahdollisesti tarvittavat työt. Tunnen koko järjestelmän perin pohjin.
"— Penikulmia pitkät käytävät risteilevät puutarhojen ja itse temppelin alla, ja yksi niistä vie alaspäin niille kohdin missä Omeaniin johtavan vesitunnelin tämänpuolinen pää on.
"— Jos pääsemme huomaamatta vedenalaiseen, niin ken ties meidän onnistuu pujahtaa järvelle ja jollekin niistä monista saarista, joille mustaihoiset eivät milloinkaan poikkea. Siellä sitten voimme elää jonkun aikaa, ja kenpä tietää, mitä saattaa tapahtua sellaista, joka auttaa meidät karkuun?"
Hän oli koko ajan puhunut hiljaa kuiskaten, ilmeisesti peläten täälläkin saattavan olla vakoilevia korvia. Vastasin senvuoksi yhtä varovasti.
"Ohjaa meidät takaisin Shadorille, ystäväni! Xador, mustaihoinen, on siellä. Suunnittelimme yhdessä pakoa, joten en voi jättää häntä yksin."
Eteensä tunnustellen hän alkoi liikkua ympäri pimeän kammion lattiaa, etsien allamme oleviin käytäviin aukeavaa luukkua. Vihdoin kuului hänen hiljainen kehoituksensa: "Sst." Ryömin ääntä kohti ja tapasin hänet polvillaan lattiassa olevan aukon reunalla.
"On pudottauduttava noin kolme metriä", kuiskasi hän. "Kun käyt riippumaan aukosta, niin voit vaaratta tipauttaa itsesi alhaalla olevalle tasaiselle ja pehmeälle hiekkapohjalle."
Meluttomasti laskeuduin ylemmän kopin sysimustasta pimeydestä sen alla olevaan yhtä pimeään onkaloon. Pimeys oli niin läpitunkematon, ettemme voineet nähdä käsiamme, vaikka nostimme ne melkein nenäämme kiinni. Luulenpa, etten milloinkaan muulloin ole ollut niin tyyten valottomassa paikassa kuin Issuksen luolat olivat.