Ennen pitkää huomasin, että ratkaisu ei piankaan enää olisi minun vallassani, sillä oikealla puolellani olevat silmät liikkuivat hitaasti minua kohti, samoin vasemmalla puolellani, takanani ja edessäni olevat. Verkkaisesti ne kaikki yhtä aikaa tulivat kimppuuni, mutta yhä vallitsi sama kaamean salaperäinen hiljaisuus.
Minusta tuntui kuluvan tuntikausia silmien liikkuessa yhä lähemmäksi minua, kunnes luulin tulevani hulluksi kauhusta. Olin alituisesti pyörinyt paikallani katsoen milloin mihinkin käytävään, estääkseni äkillisen hyökkäyksen takaapäin, kunnes olin lopen väsynyt. Lopulta en jaksanut enää kestää, vaan tarttuen lujemmin pitkään miekkaani tein äkkikäännöksen ja karkasin yhden kiusanhenkeni kimppuun.
Kun olin sen melkein tavoittanut, peräytyi otus edelläni, mutta takaapäin kuuluva ääni sai minut pyörtämään ympäri parahiksi nähdäkseni kolmen silmäparin syöksyvän sieltä niskaani. Kiljaisten raivosta hyökkäsin näiden arkojen otusten kimppuun, mutta minun edessäni ne perääntyivät samoin kuin edellinenkin. Kun taas vilkaisin olkani yli, näin viimemainitun uudelleen hiipivän minua kohti. Taaskin syöksähdin sitä vastaan, mutta silmäpari peräytyi, ja kuulin kolmen takanani olevan tassuttaen kiitävän minuun päin.
Sama uudistui monta kertaa, ja joka kerta silmät olivat aina hieman lähempänä minua kuin ennen hyökkäystä, kunnes luulin järkeni menevän sekaisin hirvittävästä hermojännityksestä. Ilmeisesti otukset näyttivät odottavan tilaisuutta päästäkseen kimppuuni takaapäin, ja yhtä ilmeistä oli, että se niille ennen pitkää onnistuisi, koska en jaksanut rajattomasti kestää väsyttävää edestakaisin hyökkäilemistä. Nyt jo tunsin sielullisten ja ruumiillisten ponnistusteni uuvuttavan minua..
Samassa syrjään vilkaistessani näin takanani olevan silmäparin äkkiä syöksyvän päälleni. Käännyin ottamaan sitä vastaan. Kolme muuta hyökkäsivät nopeasti omilta suunniltaan. Mutta päätin ahdistaa ensinmainittuja silmiä, kunnes saisin tehdyksi selvän ainakin yhdestä otuksesta, joten minun ei enää tarvitsisi jännittyneenä odottaa hyökkäyksiä kahdelta puolelta.
Käytävässä ei kuulunut mitään muuta ääntä kuin minun hengitykseni, mutta kuitenkin tiesin, että kammottava otuskolmikko oli melkein kimpussani. Edessäni olevat silmät eivät enää peräytyneet niin nopeasti; miekkani jo melkein ulottui niihin. Kohotin käteni antaakseni iskun, joka vapauttaisi minut niistä, mutta juuri silloin tunsin raskaan ruhon selässäni. Jotakin kylmää, kosteata, limaista tarrautui kurkkuuni. Kompastui ja kaaduin pitkäkseni.
VIIDESTOISTA LUKU
Pako ja takaa-ajo
En voinut olla tiedottomana enempää kuin muutamia sekunteja, mutta kuitenkin tiedän olleeni tajuttomana, sillä tullessani tajuihini huomasin ensimmäiseksi, että yhä lisääntyvä hohde valaisi ympärilläni olevaa käytävää ja silmät olivat kadonneet.
En ollut loukkaantunut lukuunottamatta pientä kuhmua, jonka olin saanut otsaani kolauttaessani sen kivipermantoon, kun kaaduin.