"Kuten haluat, Tan Garna", vastasi edellinen puhuja. "Pianhan tapaamme toisemme ylhäällä."
"Niin", vastasi Tars Tarkas ja kääntyi muka palaamaan koppiin, mutta odotti vain kunnes molemmat toiset olivat kadonneet seuraavaan kerrokseen. Sitten menin hänen luokseen, sammutimme soihdun ja yhdessä hiivimme rakennuksen ylempiin kerroksiin vieville kiertoportaille.
Ensimmäisessä kerroksessa huomasimme käytävän ulottuvan vain rakennuksen puoliväliin, joten meidän olisi ollut pakko mennä vihreätä väkeä täynnä olevan takahuoneen läpi päästäksemme sisäpihalle. Niin ollen meillä ei ollut valittavana muuta keinoa kuin nousta edelleen toisen kerroksen käytävään, jota myöten olin tullut koko rakennuksen poikki.
Etenimme varovasti. Kuulimme keskustelevia ääniä ylhäällä olevista huoneista, mutta käytävä oli yhtä pimeässä eikä ketään ollut näkyvissä, kun pääsimme kiertoportaiden päähän. Vierekkäin astuimme käytävään ja saavuimme pihan yläpuolella olevalle parvekkeelle kenenkään huomaamatta.
Oikealla puolellamme oli ikkuna, josta olin aikaisemmin samana iltana nähnyt Tan Garnan ja molemmat muut soturit, kun he lähtivät Tars Tarkasin koppiin. Tan Garnan toverit olivat palanneet, ja kuulimme nyt osan heidän keskustelustaan.
"Mikähän viivyttänee Tan Garnaa?" kysäisi toinen.
"Ei suinkaan hän ole tarvinnut näin pitkää aikaa noutaakseen lyhyttä miekkaansa tharkilaisen kopista", huomautti toinen.
"Lyhyttä miekkaansa?" kysyi eräs nainen. "Mitä tarkoitat?"
"Tan Garnalta unohtui lyhyt miekka tharkilaisen koppiin", selitti ensimmäinen puhuja. "Hän jätti meidät portaille palatakseen sitä noutamaan."
"Tan Garnalla ei ole ollut lyhyttä miekkaa tänä iltana", sanoi nainen. "Se oli murtunut hänen taistellessaan päivällä tharkilaista vastaan, ja hän antoi sen minulle korjattavaksi. Katsokaa, tässä se on!" Puhuessaan hän veti Tan Garnan lyhyen miekan esille silkki- ja turkisvuoteensa alta.