Käännyimme katsomaan siihen suuntaan, mistä ensimmäinen laukaus oli kuulunut, ja näimme ison taistelulaivan, joka juuri kohosi lähimpien kukkuloiden takaa, leijailevan majesteettisesti ilmassa. Sen keulatykki pamahti uudelleen meidän katsellessamme sitä, ja toinen pommi räjähti pakenevien warhoonien seassa.
Kun laiva tuli lähemmäksi, puhkesi huuliltani raju riemuhuuto, sillä sen keulassa näin Heliumin viirin.
KUUDESTOISTA LUKU
Pidätettynä
Meidän, Carrhorisin, Xodarin, Tars Tarkasin ja minun, seisoessamme katsellen upeata alusta, joka merkitsi meille kaikille niin paljon, näimme toisen ja sitten kolmannen laivan nousevan kukkuloiden takaa ja lipuvan sirosti sisarlaivan jäljessä.
Samassa lähti lähimmän aluksen yläkannelta kiitämään kymmenkunta yhden miehen partiokonetta, laskeutuen laajoissa kaarissa nopeasti maata kohti luoksemme.
Seuraavalla hetkellä olimme aseistettujen ilmapurjehtijoiden ympäröiminä, ja upseeri astui esiin puhuttelemaan meitä. Hänen katseensa osui äkkiä Carthorisiin ja huudahtaen ilosta ja hämmästyksestä hän juoksi nuorukaisen luokse. Laskien kätensä tämän olalle hän sitten tervehti:
"Carthoris, prinssi! Kaor! Kaor! Hor Vastus lausuu Heliumin prinsessan Dejah Thorisin ja hänen puolisonsa John Carterin pojan tervetulleeksi. Missä olet ollut, oi prinssi? Koko Helium on ollut syvän surun vallassa, Äitisi isoisän mahtavaa kansaa ovat hirveät onnettomuudet kohdanneet sen murheen päivän jälkeen, jolloin poistuit keskuudestamme."
"Älä sure, kelpo Hor Vastus!" huudahti Carthoris, "sillä en tule yksin takaisin lohduttamaan äitini sydäntä ja rakasta kansaani, vaan tuon mukanani miehen, jota koko Barsoom eniten rakasti — Barsoomin suurimman soturin ja sen pelastajan — Heliumin prinssin John Carterin!"
Hor Vastus kääntyi Carthorisin osoittamaan suuntaan, ja kun hänen katseensa osui minuun, näytti hän olevan varpumaisillaan maahan pelkästä hämmästyksestä.