Silloin olin ollut tuntematon vaeltaja oudolla kiertotähdellä, ja hän pelkkä padwar Heliumin laivastossa. Nyt hän komensi Heliumin kaikkia isoja ilmahirviöitä, ja minä olin Heliumin jeddakin Tardos Morsin sukuinen prinssi.
Hän ei kysynyt, missä olin ollut. Samoin kuin Hor Vastusta peloitti häntäkin, eikä hän tahtonut puristaa minulta totuutta. Joskus se kyllä tulisi ilmi, sen hän tiesi, mutta siihen asti hän näytti tyytyvän siihen, että olin taaskin hänen seurassaan. Hän tervehti Carthorisia ja Tars Tarkasia vilpittömän iloisesti, mutta ei liioin kysynyt, missä he olivat olleet. Töin tuskin hän malttoi vetää kättään irti nuorukaisesta.
"Et tiedä, John Carter", hän sanoi minulle, "kuinka me heliumilaiset rakastamme tätä poikaasi. Tuntuu siltä kuin kaikki se rakkaus, jota tunsimme hänen ylevää isäänsä ja onnetonta äitiään kohtaan, olisi keskittynyt häneen. Kun levisi tieto, että hän oli kadonnut, niin kymmenen miljoonaa ihmistä itki."
"Mitä tarkoitat, Kantos Kan", kuiskasin, "kun sanot 'hänen onneton äitinsä'?" sillä näissä sanoissa tuntui minusta piilevän jotakin synkkää, jota en käsittänyt.
Hän vei minut syrjään.
"Vuoden ajan", hän sanoi, "siitä lähtien kun Carthoris hävisi, Dejah Thoris on surrut ja murehtinut kadotettua poikaansa. Iskua, jonka hän sai vuosia sitten, kun sinä et palannut ilmatehtaalta, lievensivät äitiyspuuhat jonkun verran, sillä poikanne mursi valkean kuorensa juuri sinä yönä.
"— Koko Helium tiesi, että hän kärsi silloin hirveästi, sillä eikö koko Helium surrut hänen kanssaan hänen puolisonsa menetystä! Mutta kun poika katosi, ei jäljelle jäänyt mitään, ja kun etsijäretkikunta toisensa jälkeen palasi tuoden aina saman lohduttoman sanoman, ettei ollut saanut vihiäkään pojan olinpaikasta, lannistui rakas prinsessamme yhä enemmän, kunnes kaikki, jotka näkivät hänet, tunsivat mielessään, ettei voinut kulua kuin päiviä, ennenkuin hän lähtisi yhtyäkseen rakkaihinsa Dorin laaksossa.
"— Viimeisenä keinona hänen isänsä Mors Kajak ja hänen isoisänsä Tardos Mors lähtivät etsimään kahden mahtavan laivaston komentajina. Kuukausi takaperin he purjehtivat pois aikoen tutkia jokaisen neliömetrin Barsoomin pohjoisella puoliskolla. Kahteen viikkoon ei heistä ole saapunut minkäänlaista tietoa, mutta huhuja on liikkunut, että heitä on kohdannut kauhea onnettomuus ja että retkikuntien kaikki jäsenet ovat kuolleet.
"— Samoihin aikoihin Zat Arras aloitti uudelleen tunkeilevan kiihkeän kosiskelunsa. Hän on aina juossut Dejah Thorisin jäljessä sinun katoamisestasi saakka. Dejah Thoris vihasi häntä ja pelkäsi häntä, mutta kun sekä hänen isänsä että isoisänsä olivat poissa, niin Zat Arras oli hyvin mahtava, sillä hän on vieläkin Zodangan jed, joksi, kuten muistat, Tardos Mors määräsi hänet, kun sinä olit kieltäytynyt tästä kunniasta.
"— Zat Arrasilla oli salainen keskustelu Dejah Thorisin kanssa kuusi päivää sitten. Kukaan ei tiedä, mitä heidän välillään tapahtui, mutta seuraavana päivänä Dejah Thoris oli kadonnut, ja hänen kanssaan oli mennyt kymmenkunta hänen henkivartijaansa ja kamaripalvelijaansa, muiden muassa Sola, vihreä nainen — Tars Tarkasin tytär, muistathan. He eivät jättäneet mitään tietoa aikeistaan, mutta niinhän aina kaikki menettelevät lähtiessään sille vapaaehtoiselle toivioretkelle, jolta ei kukaan palaa. Emme osaa uskoa muuta kuin että Dejah Thoris on mennyt Issin jäiseen helmaan ja että häneen hartaasti kiintyneet palvelijat ovat tahtoneet seurata häntä.