"Puhu, John Carter, Heliumin prinssi!" huudahti eräs kookas ylimys katsomosta, ja kansa yhtyi häneen, niin että rakennus tärisi voimakkaista huudoista.
Zat Arras oli liiaksi viisas ryhtyäkseen vastustamaan sellaista mielenilmausta kuin tällä haavaa raikui Palkkion ja Koston temppelissä, ja niinpä puhuin Heliumin kansalle kaksi tuntia.
Mutta kun olin lopettanut, nousi Zat Arras pystyyn ja lausui hiljaa tuomareihin kääntyneenä: "Arvoisat ylimykset, olette kuulleet John Carterin puolustuspuheen. Hän on saanut tilaisuuden todistaa viattomuutensa, jos hän ei ole syypää. Mutta hän on sensijaan käyttänyt tämän ajan syytääkseen yhä lisää herjauksia. Mikä on tuomionne, hyvät herrat?"
"Kuolema herjaajalle!" huudahti yksi ponnahtaen seisaalleen, ja samassa olivat kaikki kolmekymmentäyksi tuomaria pystyssä, miekat koholla merkiksi tuomion yksimielisyydestä.
Jos kansa ei kuullutkaan Zat Arrasin syytöstä, niin se ainakin kuuli tuomioistuimen päätöksen. Synkkä murina kohosi yhä äänekkäämpänä tiheään ahdetusta katsomosta, ja sitten Kantos Kan, joka ei ollut poistunut lavalta tultuaan vierelleni, kohotti kätensä pyytäen hiljaisuutta. Saatuaan äänensä kuuluville hän alkoi puhua rauhallisesti ja tasaisesti:
"Olette kuulleet, minkä kohtalon Zodangan miehet tahtoisivat valmistaa Heliumin uljaimmalle sankarille. Heliumilaisten velvollisuus on ehkä hyväksyä se päätös lopullisena. Toimikoon kukin sydämensä vaatimusten mukaan. Kas tässä Kantos Kanin, Heliumin laivaston komentajan, vastaus Zat Arrasille ja hänen tuomareilleen!" Näin sanoen hän aukaisi tuppensa soljen ja viskasi miekkansa jalkojeni juureen.
Sotilaita ja siviilihenkilöitä, upseereja ja ylimyksiä kiiruhti heti sankkoina parvina zodangalaisten sotilaiden ohi tunkeutuen Oikeudenmukaisuuden armoistuimelle. Satakunta miestä nousi lavalle, ja satakunta miekkaa kalahti lattialle jalkojeni juureen. Zat Arras ja hänen upseerinsa olivat raivoissaan, mutta avuttomia. Miekan toisensa jälkeen nostin huulilleni ja kiinnitin sen jälleen omistajansa kupeelle.
"Tulkaa!" sanoi Kantos Kan, "Saattakaamme John Carter seurueineen omaan palatsiinsa." Miehet muodostivat vartioston ympärillemme ja aikoivat lähteä Toivon kuoriin vieville portaille.
"Seis!" huudahti Zat Arras. "Heliumin sotilaat, älkää päästäkö ainoatakaan vankia poistumaan Oikeudenmukaisuuden armoistuimelta!"
Zodangalaiset sotilaat olivat ainoa temppelissä oleva säännöllinen Heliumin sotaväen osasto, joten Zat Arras oli varma, että hänen määräystään toteltaisiin; mutta en luule hänen arvanneen, minkälaisen vastarinnan sotilaat kohtaisivat lähestyessään lavaa.