"— Muutamien kilometrien päässä itään päin oli leveä vesiväylä. Sinne saapuessani sain ilokseni tietää, että se kuului Heliumille. Siellä hankittiin minulle thoat. — Lopun tiedätte."
Useita minuutteja, kaikki olivat vaiti. Dejah Thoris ensisyntyisten kynsissä! Se ajatus hirvitti minua, mutta äkkiä syttyi rinnassani entinen lannistumattoman itseluottamuksen tuli. Hypähdin pystyyn ja rinta koholla, miekka ylhäällä, vannoin juhlallisen valan, että etsin käsiini ja pelastan prinsessani sekä kostan hänen puolestaan.
Sata miekkaa välähti tupestaan ja sata soturia juoksi pöydän pään ympärille ja lupautui hengellään ja omaisuudellaan tukemaan etsintäretkeä. Suunnitelma oli minulla jo hahmoteltuna. Kiitin uskollisia ystäviäni kutakin erikseen ja jätettyäni Carthorisin heidän seurakseen poistuin Kantos Kanin, Tars Tarkasin, Xodarin ja Hor Vastuksen kanssa omaan vastaanottohuoneeseeni.
Siellä pohdimme retkeämme yksityiskohtaisesti vielä kauan pimeän tultua. Xodar piti varmana, että Issus valitsisi sekä Dejah Thorisin että Thuvian palvelijattarikseen vuoden ajaksi.
"Sen ajan ainakin he ovat verrattain hyvässä turvassa", hän sanoi, "ja tiedämme joka tapauksessa, mistä meidän on heitä etsittävä."
Yksityiskohtainen huolenpito laivaston varustamisesta Omeanin matkaa varten uskottiin Kantos Kanille ja Xodarille. Edellinen lupasi ottaa sellaisia aluksia kuin tarvitsimme telakoille niin pian kuin mahdollista ja siellä Xodar olisi ohjaamassa, kun niihin sovitettaisiin vesipotkurit.
Useita vuosia oli mustaihoisen tehtävänä ollut suorittaa anastettuihin taistelulaivoihin sellaiset muutokset, että ne voivat liikkua Omeanissa, ja niin ollen hän hyvin tunsi potkurien, niiden kiinnityspaikkojen ja tarpeellisten apulaitteiden rakenteen.
Arvioimme, että valmistuksiin tarvittaisiin kuusi kuukautta, sillä meidän oli toimittava äärimmäisen salaisesti, ettei suunnitelmamme joutuisi Zat Arrasin korviin. Kantos Kan uskoi nyt varmasti, että Zat Arrasin kunnianhimo oli kehittynyt huippuunsa ja ettei hän tyytyisi vähempään kuin Heliumin jeddakin arvonimeen.
"Epäilenpä", sanoi Kantos Kan, "olisiko hänestä edes Dejah Thorisinkaan paluu tervetullut, sillä silloin olisi toinen henkilö lähempänä valtaistuinta kuin hän. Kun sinä ja Carthoris vain olisitte poissa tieltä, niin ei juuri mikään estäisi häntä ottamasta jeddakin arvonimeä, ja saatte olla varmat, että kumpikaan teistä ei ole täällä turvassa, niin kauan kun hänellä on ylin valta."
"On yksi keino", huudahti Hor Vastus, "masentaa hänet perin pohjin ja lopullisesti."