"Mikä sitten?" kysyin.
Hän hymyili.
"Nyt kuiskaan sen, mutta kerran vielä seison Palkkion ja Koston temppelin harjalla ja huudan sen allani oleville riemuitseville kansanjoukoille."
"Mitä tarkoitat?" kysyi Kantos Kan.
"John Carter, Heliumin jeddak", sanoi Hor Vastus hiljaa.
Seuralaisteni silmät välähtivät, heidän huulilleen levisi tuima ilon ja hyväksymisen hymy ja kaikki he katsoivat kysyvästi minuun. Mutta minä pudistin päätäni.
"Ei, hyvät ystävät", sanoin hymyillen, "kiitän teitä, mutta se ei käy. Ei ainakaan vielä. Sitten kun tiedämme, että Tardos Mors ja Mors Kajak pysyvät ikuisesti poissa, silloin, jos olen täällä, liityn kanssanne huolehtimaan siitä, että Heliumin kansa saa vapaasti valita itselleen uuden jeddakin. Kenet kansa valinneekin, hän saa luottaa miekkani uskollisuuteen, enkä koeta itse tavoitella sellaista kunniaa. Siihen asti Tardos Mors on Heliumin jeddak, ja Zat Arras on hänen edustajansa."
"Kuten tahdot, John Carter", sanoi Hor Vastus, "mutta — Mitä tuo oli?" hän kuiskasi osoittaen puutarhan puolista ikkunaa.
Tuskin hän oli saanut sanat suustaan, kun hän jo juoksi ikkunan edustalla olevalle parvekkeelle.
"Tuolia hän on!" hän huusi kiihtyneenä. "Vartijat! Hei! Vartijat!"