Olimme kaikki hänen kintereillään ja näimme miehen, joka juoksi vikkelästi pienen nurmikon poikki ja katosi sen toisella puolella olevaan pensastoon.
"Hän oli parvekkeella, kun huomasin hänet", huudahti Hor Vastus.
"Nopeasti hänen jäljestään!"
Juoksimme yhdessä puutarhaan, mutta vaikkakin hälytimme koko vartioston ja etsimme alueelta tuntikausia, emme löytäneet jälkeäkään öisestä hiipijästä.
"Mitä arvelet tästä, Kantos Kan?" kysyi Tars Tarkas.
"Zat Arrasin lähettämä vakooja", vastasi hän. "Sellainen on hänen tapaistaan."
"Vakoojalla on mielenkiintoisia uutisia kerrottavana herralleen", nauroi Hor Vastus.
"Toivottavasti hän kuuli vain sen, mitä puhuimme uudesta jeddakista", sanoin minä. "Jos hän on kuullut suunnitelmamme Dejah Thorisin pelastamisesta, niin se merkitsee kansalaissotaa, sillä Zat Arras koettaisi estää meitä ja tässä minä en kärsi esteitä. Siinä nousisin vaikka itse Tardos Morsia vastaan, jos se olisi välttämätöntä. Vaikka koko Helium joutuisi veriseksi taistelukentäksi, niin pysyn suunnitelmassani ja pelastan prinsessani. Minua ei nyt pysäytä mikään muu kuin kuolema, ja jos minä kuolen, niin pyydän teitä, ystäväni, vannomaan, että jatkatte hänen etsimistään ja tuotte hänet turvaan isoisänsä hoviin."
Käsi miekan kahvalla kukin vannoi täyttävänsä pyyntöni.
Sovimme, että retkeämme varten muovailtavat taistelulaivat lähetettäisiin Hastoriin, joka oli Heliumin alainen kaupunki kaukana lounaassa. Kantos Kan arveli, että sikäläisille telakoille voitaisiin niiden säännöllisten töiden lisäksi ottaa vähintään kuusi taistelulaivaa kerrallaan. Kun hän oli laivaston ylikomentaja, olisi hänen varsin helppo määrätä laivoja sinne, sitä mukaa kuin niitä saataisiin käsitellyiksi, ja senjälkeen pitää uusimallinen laivasto valtakunnan kaukaisissa osissa, kunnes olisimme siksi valmiit, että voisimme koota sen yhteen ja hyökätä Omeaniin.
Neuvottelukokouksemme hajaantui vasta myöhään yöllä, mutta silloin olikin joka miehelle määrätty omat tehtävänsä ja koko suunnitelma valmis yksityiskohtia myöten.