Synkkää epätoivoa
"Ah", sanoi Zat Arras, "mitä onnellista sattumaa saan kiittää Heliumin prinssin odottamattoman vierailun tuottamasta ilosta?"
Hänen puhuessaan oli yksi vartijoista poistanut kapulan suustani, mutta en vastannut Zat Arrasille mitään, seisoin vain ääneti ja katselin rauhallisesti Zodangan jediä. Ja olen varma, että ilmeessäni kuvastui häntä kohtaan tuntemani halveksuminen.
Huoneessa olevien miesten katse kiintyi ensin minuun ja sitten Zat
Arrasiin, kunnes raivon puna vähitellen kohosi hänen poskilleen.
"Saatte mennä!" hän sanoi kantajilleni, ja kun kaikki muut paitsi hänen kaksi seuralaistaan, hän itse ja minä olivat poistuneet huoneesta, puhutteli hän minua uudelleen jäätävän kylmästi, hyvin hitaasti ja harkiten, pysähtyen vähän väliä, ikäänkuin olisi tahtonut valita sanansa varovasti:
"John Carter, ikivanhojen tapojen, uskonnollisten lakiemme ja puolueettoman tuomioistuimen päätöksen nojalla olet tuomittu kuolemaan. Kansa ei voi sinua pelastaa — minä yksin voin sen tehdä. Olet ehdottomasti vallassani; voin menetellä sinua kohtaan niinkuin haluan — surmata sinut tai vapauttaa sinut; ja jos haluaisin surmata sinut, niin kukaan ei saisi siitä tietoa.
"— Jos saisit liikkua Heliumissa vapaasti vuoden ajan, sinulle suodun lykkäyksen mukaisesti, niin tuskinpa kansa sitten enää vaatisikaan sinulle tuomitun rangaistuksen täyttämistä.
"— Olet kahdessa minuutissa vapaa yhdellä ehdolla. Tardos Mors ei palaa koskaan Heliumiin, ei liioin Mors Kajak eikä Dejah Thoris. Heliumin on valittava uusi jeddak, ennenkuin vuosi on mennyt umpeen. Zat Arras tahtoo päästä Heliumin jeddakiksi. Lupaa kannattaa pyrkimystäni. Se on vapautesi hinta. Olen puhunut."
Tiesin, että julmaluontoinen Zat Arras ei vähääkään häikäilisi minun tuhoamistani, enkä ensinkään epäillyt, että hän minun kuoltuani voisi helposti tulla Heliumin jeddakiksi. Jos olisin vapaa, niin voisin jatkaa Dejah Thorisin etsimispuuhia. Jos kuolisin, niin kelpo toverini eivät kykenisi toteuttamaan suunnitelmiamme. Näytti niinollen varsin todennäköiseltä, että jos kieltäytyisin myöntymästä hänen pyyntöönsä, en sillä suinkaan estäisi häntä pääsemästä Heliumin jeddakiksi ja lisäksi ratkaisisin lopullisesti Dejah Thorisin kohtalon, — kieltäytymällä määräisin hänet Issuksen hirvittävälle areenalle.
Hetkisen olin ymmällä, mutta vain hetkisen. Tuhannen jeddakin ylpeä tytär valitsisi kuoleman mieluummin kuin tämänkaltaisen häpeällisen sopimuksen, eikä John Carter saanut tinkiä sen enempää kuin hänen prinsessansa, kun Helium oli kysymyksessä. Käännyin Zat Arrasiin päin.