Minä vain pudistin päätäni. Nuorukainen ei puhunut enempää. Laskettuaan ruuan lattialle viereeni hän meni takaisin ylöspäin vievään käytävään ja vei valon mukanaan.
Pitkän ajan kuluessa tämä nuorukainen tuli koppiini kahdesti päivässä tuoden ruokaa ja aina samat terveiset Zat Arrasilta. Kauan koetin aloittaa hänen kanssaan keskustelua joistakin muista asioista, mutta hän ei antautunut puheisiin, ja vihdoin luovuin yrityksestäni.
Kuukausia mietin, miten voisin toimittaa Carthorisille tiedon olinpaikastani. Kuukausia hankasin yhtä ainoata tukevaa kahleeni rengasta toivoen kenties saavani sen kihnutetuksi poikki, joten voisin seurata nuorukaista kiemurtelevissa tunneleissa sellaiselle paikalle, mistä voisin koettaa murtautua vapauteen.
Olin suunnattoman levoton ja huolissani ajatellessani Dejah Thorisia pelastamaan lähtevän retkikunnan valmisteluja. Tiesin, ettei Carthoris jättäisi asiaa raukeamaan, jos hänellä vain olisi toimintavapaus, mutta minusta tuntui hyvin mahdolliselta, että hänkin oli joutunut Zat Arrasin vankiluoliin.
Tiesin, että Zat Arrasin urkkija oli kuullut uuden jeddakin valitsemista koskevan keskustelumme, ja tuskin viittä minuuttia aikaisemmin olimme pohtineet Dejah Thorisin pelastamissuunnitelman yksityiskohtia. Myöskin tämä asia saattoi varsin hyvin olla hänen tiedossaan. Carthoris, Kantos Kan, Tars Tarkas, Hor Vastus ja Xodar olivat kenties jo nyt kaatuneet Zat Arrasin salamurhaajien uhreina tai joutuneet hänen vangeikseen.
Päätin ainakin kerran vielä koettaa saada joitakin tietoja ja käyttää sitä varten sotajuonta, kun nuorukainen seuraavan kerran tulisi koppiini. Olin pannut merkille, että hän oli komea poika, suunnilleen Carthorisin mittainen ja ikäinen. Ja myöskin olin pannut merkille, että hänen kehnot ja kuluneet varuksensa sopivat varsin huonosti yhteen hänen arvokkaan ja ylevän käytöksensä kanssa.
Näiden huomioiden pohjalta aloitin hänen kanssaan keskustelun, kun hän seuraavan kerran saapui luokseni.
"Olet ollut hyvin ystävällinen minulle koko vankeusaikani", sanoin hänelle, "ja kun minulla luullakseni parhaassakin tapauksessa on elonaikaa vain vähän jäljellä, haluaisin hyvissä ajoin antaa sinulle näkyvän todistuksen kiitollisuudestani, sen johdosta että olet kaikin tavoin koettanut tehdä vankeuteni siedettäväksi.
"— Aikanaan olet joka päivä tuonut ruokani, pitäen huolta siitä, että se on ollut puhdasta ja että sitä on ollut riittävästi. Et kertaakaan ole sanoin etkä teoin pyrkinyt käyttämään hyväksesi avutonta tilaani loukataksesi tai kiusataksesi minua. Olet aina ollut kohtelias ja huomaavainen, mikä enemmän kuin mikään muu on herättänyt minussa kiitollisuutta, ja haluan antaa sinulle jonkun vähäisen merkin siitä.
"— Palatsini pukuvarastossa on useita hienoja hihnavaruksia. Mene ja valitse niistä se, joka sinua eniten miellyttää — se on sinun. Muuta en pyydä kuin että käytät sitä, sillä siitä tiedän, että toivomukseni on täytetty. Teethän niin?"