"Siltä näyttää", huomautin ja jatkoin vartijoille: "Saatte viedä ruumiin pois."
"Odottakaa!" huudahti Xodar. "Käskekää, prinssi, jonkun tuoda tänne vaatekappale ja vähän thoatin öljyä."
Nyökäytin päätäni eräälle sotilaalle, joka poistui huoneesta ja palasi pian, tuoden mitä Xodar oli pyytänyt. Mustaihoinen kävi polvilleen ruumiin viereen, kastoi kangaspalasen kulman öljyyn ja hankasi vähän aikaa vainajan kasvoja. Sitten hän katsoi minua hymyillen ja osoittaen jättämäänsä jälkeä. Siitä kohdasta, mistä Xodar oli hangannut, kasvot olivat yhtä valkeat kuin omani. Sitten Xodar tarttui ruumiin mustaan tukkaan ja äkkiä tempaisten nyhtäisi sen kokonaan pois, niin että kalju päälaki paljastui.
Vahtisotilaat ja ylimykset tunkeutuivat marmorilattialla viruvan äänettömän todistajan ympärille. Kuului kysyvän hämmästyneitä huudahduksia, kun Xodar oli teoillaan osoittanut epäluulonsa oikeaksi.
"Thern!" kuiskasi Tars Tarkas.
"Vieläkin pahempi, pelkään", vastasi Xodar. "Mutta katsokaamme!"
Niin sanoen hän tempasi tikarinsa, sivaltaen auki thernin varustushihnasta riippuvan umpinaisen pussin ja ottaen siitä esille pikku kultavanteen, jossa oli kookas jalokivi, samanlainen kuin Sator Throgilta ottamani.
"Hän oli pyhä thern", sanoi Xodar. "Olipa todella onni, ettei hän päässyt pakoon."
Vartioston upseeri astui juuri silloin huoneeseen.
"Prinssi", hän sanoi, "minun on ilmoitettava, että tämän miehen toveri livahti käsistämme. Luulen, että joku tai jotkut portilla olleista miehistä olivat hänen kanssaan yksissä neuvoin. Olen käskenyt pidättää heidät kaikki."