Xodar ojensi hänelle thoatin öljyn ja vaatepalasen. "Näiden avulla saatte ehkä selville keskuudessanne olevan vakoojan", hän sanoi.
Käskin heti panna toimeen salaisen etsinnän kaupungissa, sillä jokaisella marsilaisella ylimyksellä on oma tutkiva komennuskuntansa.
Puoli tuntia myöhemmin vartioston upseeri saapui uudelleen tuomaan tietoja. Tällä kertaa hän vahvisti pahimmat aavistuksemme — puolet sinä yönä portailla olleista vartijoista olivat olleet punaisiksi sotilaiksi maalattuja thernejä.
"Tulkaa!" huudahdin. "Emme saa vitkastella hetkeäkään. Hastoria kohti, heti paikalla! Jos thernit koettavat pidättää meitä jääkentän eteläreunalla, niin saattaa koko suunnitelmamme mennä myttyyn ja koko retkikuntamme joutua tuhon omaksi."
Kymmenen minuutin kuluttua kiidimme pimeässä Hastoria kohti, valmistautuen lyömään ensi iskun Dejah Thorisin pelastamiseksi.
KAHDESKYMMENES LUKU
Ilmataistelu
Kaksi tuntia Heliumista lähtömme jälkeen eli keskiyön seuduissa me, Kantos Kan, Xodar ja minä, saavuimme Hastoriin. Carthoris, Tars Tarkas ja Hor Vastus olivat menneet toisella risteilijällä suoraan Tharkiin.
Kuljetuslaivojen oli lähdettävä heti liikkeelle ja purjehdittava verkalleen etelää kohti. Taistelulaivasto tavoittaisi ne toisen päivän aamuna.
Hastorissa oli kaikki valmiina, ja Kantos Kan oli suorittanut retken valmistelut niin huolellisen yksityiskohtaisesti, että ennenkuin saapumisestamme oli kulunut kahtakymmentä minuuttia, ensimmäinen laiva jo kohosi telakalta ilmaan. Sekunnittain isot laivat sitten kukin vuorostaan nousivat sirosti öiselle taivaalle, muodostaen pitkän, ohuen jonon, joka ulottui useita kilometrejä etelään päin.