Vasta mentyämme Kantos Kanin kajuuttaan johtui mieleeni kysyä, mikä päivä silloin oli. Siihen asti en ollut tarkalleen tietänyt, kuinka kauan olin virunut Zat Arrasin vankiluolassa. Kun Kantos Kan ilmoitti sen minulle, säikähdin hirveästi, sillä koppini sysimustassa pimeydessä olin laskenut ajan väärin. Oli kulunut kolmesataakuusikymmentäviisi päivää — Dejah Thorisin pelastaminen oli myöhäistä.

Nyt ei retkemme enää ollut pelastamis-, vaan kostoretki. En maininnut Kantos Kanille mitään kauheasta totuudesta, että Heliumin prinsessa olisi mennyttä ennenkuin voisimme ehtiä Issuksen temppelille. Minun tietojeni mukaan hän saattoi olla kuollut jo nyt, sillä enhän voinut arvata, minä päivänä hän ensimmäisen kerran näki Issuksen.

Mitäpä hyödyttäisi raskauttaa vielä enemmän ystävieni mieltä henkilökohtaisilla murheillani — he olivat jo tähän asti jakaneet niitä kanssani riittävästi. Tästä lähtien surisin yksin, enkä senvuoksi hiiskunut kenellekään mitään siitä, että olimme joutuneet liian myöhään. Retkikunnallamme olisi vielä suuri tehtävä, jos se voisi paljastaa Barsoomin kansoille sen hirvittävän taikauskon, jota niille oli syötetty lukemattomien miespolvien aikana, jo siten pelastaa vapaaehtoiselle pyhiinvaellukselle joka vuosi lähtevät tuhannet ihmiset, joita päämäärässä odotti kamala kohtalo.

Jos retkemme saisi avatuksi ihanan Dorin laakson punaiselle kansalle, niin paljon olisi tehty, ja kadotettujen sielujen maassa, Otz-vuorten ja jääkentän välillä, oli laajoja alueita, jotka eivät tarvinneet kastelulaitoksia, antaakseen runsaita satoja.

Täällä, kuolevan taivaankappaleen äärimmäisillä perukoilla, oli sen ainoa luonnostaan hyötyisä maa-alue. Vain siellä oli kastetta ja sadetta, vain siellä oli avoin järvi, siellä oli vettä yllin kyllin; ja kaikki se oli peloittavien otuksien temmellystantereena, ja kahden aikoinaan voimakkaan rodun turmeltuneet jälkeläiset estivät Barsoomin kaikki muut miljoonat ihmiset pääsemästä nauttimaan tämän seudun ihanuudesta ja hedelmällisyydestä. Jos minun vain onnistuisi murtaa taikauskon kahleet, jotka pidättivät punaista rotua poissa tästä El Doradosta, olisi se sopiva lisä prinsessani kuolemattomien ansioiden luetteloon, olisin taaskin palvellut Barsoomia, ja Dejah Thorisin marttyyrikohtalo ei olisi mennyt hukkaan.

Toisen päivän aamun koittaessa saimme näkyviin suuren kuljetuslaivastomme seuralaisineen, ja pian olimme sitä siksi lähellä, että voimme vaihtaa merkkejä. Tässä yhteydessä ansainnee mainita, että ilmaradiosanomia käytetään harvoin, jos koskaan, sodan aikana, samoin kuin salaisten tiedonantojen lähettämiseen kaikkinakin aikoina, sillä niin pian kun joku kansa keksii uudet salamerkit tai uuden laitteen langatonta lennättämistä varten, ponnistavat sen naapurikansat kaikki voimansa, kunnes kykenevät sieppaamaan ja tulkitsemaan tiedonannot. Näin on jatkunut siksi kauan, että jotakuinkin kaikki langattomassa lennätyksessä kysymykseen tulevat mahdollisuudet on koeteltu eikä yksikään kansa enää uskalla lähettää tärkeitä sanomia sillä tavoin.

Tars Tarkas ilmoitti, että kuljetusaluksilla oli kaikki hyvin. Taistelulaivat sivuuttivat ne asettuen etunenään, ja yhdessä laivastot sitten lensivät jäävaipan yläpuolella, pysytellen lähellä pintaa, etteivät thernit, joiden maata lähestyimme, huomaisi meitä.

Kaukana muiden edellä ohuena juovana lentävät yhden miehen partiokoneet suojasivat meitä yllätyksiltä. Samoin oli niitä kummallakin sivullamme ja vielä pienehkö joukko takanamme noin kolmenkymmenen kilometrin päässä kuljetuslaivoista. Tällä tavoin olimme edenneet Omeaniin vievää aukkoa kohti useita tunteja, kun yksi eturintamassa ollut partiolainen kiiti luoksemme ilmoittamaan, että Omeanin käytäväaukon kartiomainen huippu oli näkyvissä. Melkein samanaikaisesti lensi toinen partiolainen vinhaa vauhtia lippulaivaa kohti vasemmalta sivustalta.

Jo koneen nopeudesta saatoin päättää, että se toi tärkeitä tietoja. Kantos Kan ja minä odotimme sitä pienellä etukannella, joka vastaa Maan asukkaiden taistelulaivojen komentosiltaa. Tuskin oli pieni kone päässyt lippulaivan avaralle laskeutumiskannelle, kun lentäjä jo riensi portaita myöten luoksemme.

"Suuri laivasto taistelulaivoja eteläkaakossa, prinssi", ilmoitti hän.
"Niitä näyttää olevan useita tuhansia, tulossa suoraan meitä kohti."