Sillä tavoin en ollut milloinkaan ennen taistellut, niin kamalaa ylivoimaa vastaan, etten nytkään voi käsittää, kuinka ihmisen lihakset saattoivat kestää niin kauheata hyökkäystä, hurjien, rajusti rimpuilevien otuksien hirveätä monituhatkiloista painoa.
Vainoojamme alkoivat pelätä, että pääsemme pakoon, ja kahta kiivaammin ne ponnistelivat rusentaakseen minut maahan. Ja vaikkakin niiden kuolleita ja kuolevia tovereita virui korkeina läjinä ympärilläni, saivat ne kuitenkin lopulta minut sortumaan, ja toisen kerran samana päivänä vaivuin maahan niiden alle, tuntien taaskin imuhuulien painautuvan ihooni.
Mutta tuskin olin kaatunut, kun vankat kädet tarttuivat nilkkoihini, alkaen vetää minua puun onkalon suojaan. Hetkisen Tars Tarkas sai vetää kilpaa isokokoisen kasvimiehen kanssa, joka oli tiukasti tarrautunut rintaani, mutta samassa sain miekkani kärjen kasvimiehen alle ja voimakkaasti pistäen lävistin hänen sisäelimensä.
Koko ruumis runneltuna ja veren vuotaessa monista julmista haavoista makasin läähättäen puun onkalon pohjalla Tars Tarkasin puolustaessa aukkoa ulkopuolella raivoavaa laumaa vastaan.
Tunnin verran vainoojamme ulvoivat puun ympärillä, mutta yritettyään muutamia kertoja päästä meihin käsiksi ne keskittivät kaikki voimansa hirvittävään kiljuntaan ja kirskuntaan; isot valkeat apinat päästelivät kauheita murahduksia kasvimiesten peloittavan, kuvaamattoman surinan säestäminä.
Vihdoin poistuivat luotamme kaikki muut paitsi parikymmentä, jotka ilmeisesti oli jätetty estämään pakoamme, ja seikkailumme näytti päättyvän piiritykseen, jonka tuloksena ei voinut olla muuta kuin nälkäkuolema meille. Sillä joskin meidän onnistuisi pimeän tultua livahtaa tiehemme, niin mihin voisimme tässä tuntemattomassa ja tylyssä laaksossa ohjata askeleemme etsiäksemme pelastusta?
Kun vihollistemme hyökkäykset olivat lakanneet ja silmämme tottuneet omituisen turvapaikkamme hämärään, käytin tilaisuutta tutkiakseni sitä tarkemmin.
Onkalon läpimitta oli noin neljä ja puoli metriä, ja sen tasaisesta, kovasta pohjasta päättelin, että sitä oli ennen meitä käytetty usein oleskelupaikkana. Kun katsoin ylöspäin nähdäkseni kuinka korkea se oli, näin kaukaa ylhäältä heikkoa valon hohdetta.
Ylhäällä oli siis aukko. Jos vain pääsisimme sinne, niin vielä voisimme toivoa pääsevämme myöskin kallioluolien suojaan. Silmäni olivat tällä välin varsin hyvin perehtyneet onkalon hämärään, ja jatkaessani tarkastelua löysin onkalon perältä karkeatekoiset tikkaat.
Nousin reippaasti niitä myöten ylöspäin ja huomasin, että niiden päätyttyä alkoi sarja vaakasuoria puisia tankoja, jotka oli kiinnitetty puunrungon tällä kohdalla jo ahtaan, savupiippua muistuttavan sisuksen laitoihin. Tangot olivat vajaan metrin päässä loisistaan ja muodostivat täydelliset tikapuut niin kauaksi ylöspäin kuin saatoin eroittaa.