"Eihän toki", intti Yersted. "Eihän siitä saata olla enempää kuin kolmesataaseitsemänkymmentä tai -kahdeksankymmentä päivää."
Silloin valkeni minulle kaikki. Kuinka typerä olinkaan ollut! Saatoin tuskin pidättää riemuani puhkeamasta näkyviin. Kuinka olinkaan voinut unohtaa Marsin ja Maan vuosien välisen eroituksen! Kymmenen Barsoomissa viettämääni Maan vuotta olivat vastanneet vain viittä vuotta yhdeksääkymmentäkuutta päivää Marsin aikaa, jossa päivät ovat neljäkymmentäyksi minuuttia pitemmät kuin meidän päivämme ja jossa on kuusisataakahdeksankymmentäseitsemän päivää vuodessa.
Olen ehtinyt ajoissa! Olen ehtinyt ajoissa! Nämä sanat kohosivat yhä uudelleen mieleeni, kunnes vihdoin lienen toistanut ne ääneen, sillä Yersted pudisti päätään.
"Ajoissako pelastamaan prinsessasi?" hän kysyi ja jatkoi sitten odottamatta vastaustani: "Et, John Carter, hänestä Issus ei luovu. Hän tietää, että olet tulossa, ja ennenkuin yhdenkään raastajan jalka on astunut Issuksen alueelle, jos niin onnettomasti kävisi, riistetään Dejah Thorisilta iäksi viimeinenkin vähäinen pelastumistoive."
"Tarkoitatko, että hänet surmataan pelkästään aikeitteni estämiseksi?" kysyin.
"Sitä ei tehdä muuten kuin viimeisenä keinona", hän vastasi. "Etkö milloinkaan ole kuullut puhuttavan Auringon temppelistä? Sinne hänet pannaan. Se on keskellä Issuksen temppelin sisäpihaa, pieni temppeli, jonka solakka huippu kohoaa korkealle sitä ympäröivän laajan temppelin huippujen ja minarettien yläpuolelle. Sen alla, maan sisässä, on temppelin pääosa, sisuksenaan kuusisataakahdeksankymmentäseitsemän pyöreätä, alitusten olevaa kammiota. Kaikkiin näihin kammioihin vie yksi ainoa käytävä Issuksen holveista kiinteän kallion läpi.
"— Kun koko Auringon temppeli tekee yhden pyörähdyksen Barsoomin kiertäessä kerran auringon ympäri, niin kunkin kammion oviaukko joutuu vain kerran vuodessa käytävän suun kohdalle, joka on ainoa yhdysside ulkoiseen maailmaan.
"— Sinne Issus pistää ne henkilöt, jotka eivät häntä miellytä, mutta joita hän ei tahdo heti paikalla teloittaa. Rangaistakseen jotakuta ensisyntyistä hän saattaa myöskin panettaa hänet johonkin Auringon temppelin kammioon vuodeksi. Usein hän suljetuttaa tuomitun mukaan teloittajan, että kuolema saapuu määrättynä päivänä määrätyssä hirveässä muodossa, tahi myöskin annetaan teljetylle muonaa juuri niin paljon, että hän pysyy hengissä vain sen ajan, minkä Issus on määrännyt hänen sieluntuskiansa varten.
"— Sellainen kuolema odottaa Dejah Thorisia, ja hänen kohtalonsa ratkaisee ensimmäinen vieras jalka, joka astuu Issuksen kynnyksen yli."
Yritykseni ei siis lopultakaan onnistuisi, vaikkakin olin suorittanut ihmeitä ja vain lyhyt matka eroitti minut jumalaisesta prinsessastani. Siitä huolimatta olin hänestä yhtä kaukana kuin seisoessani Hudsonin rantaäyräällä seitsemänkymmenen miljoonan kilometrin päässä.