"Takaisin!" huusin. "Takaisin! Niin pian kun ensimmäinen musta jalka nousee korokkeelle, uppoa tikarini Issuksen sydämeen."
Hetken he empivät. Sitten eräs upseeri komensi heidät peräytymään, ja samalla tulvi valtaistuinsaliin pienen hengissä olevan joukkoni jäljessä tuhatkunta punaista sotilasta, Kantos Kan, Hor Vastus ja Xodar etunenässä.
"Missä Dejah Thoris on?" huusin kourissani olevalle otukselle.
Hetkisen hän tuijotti edessään olevaa näkyä silmät hurjasti pyörien. Luulen, että kului vähän aikaa, ennenkuin hän käsitti oikean asiantilan — hän ei aluksi jaksanut tajuta, että temppeli oli kukistunut ulkomaailman miesten hyökkäyksestä. Ja kun hän sen ymmärsi, niin hänelle varmaankin samalla kertaa selvisi, mikä hirveä merkitys sillä oli hänelle — vallan menettäminen — nöyryytys — kaiken sen vilpin ja petoksen paljastuminen, jonka avulla hän oli niin kauan hallinnut kansaansa.
Vain yksi seikka tarvittiin tekemään hänen näkemänsä kuva täysin selväksi, ja sen piirroksen lisäksi hänen valtakuntansa korkein ylimys — hänen uskontonsa ylipappi, hänen hallituksensa pääministeri.
"Issus, kuoleman ja ikuisen elämän jumalatar", hän huusi, "anna oikeutetun vihasi kohota täyteen voimaansa ja surmaa herjaajasi kaikkivaltiaan kätesi yhdellä liikkeellä! Älä anna heistä ainoankaan pelastua! Issus, kansasi turvautuu sinuun. Pienemmän kuun tytär, vain sinä olet kaikkivoipa. Vain sinä voit pelastaa kansasi. Olen puhunut. Odotamme tahtosi ilmausta. Lyö!"
Ja silloin Issus tuli hulluksi. Käsissäni rimpuili sekavasti kirkuva mielipuoli. Hän puri, kynsi ja repi voimattomassa raivossaan. Ja sitten hän puhkesi oudon kammottavaan nauruun, joka sai veren hyytymään. Korokkeella olevat orjattaret säpsähtivät ja peräytyivät hänestä kauemmaksi. Hän syöksähti heitä kohti, kiristeli hampaitaan ja sylki heihin päin vaahtoisilta huuliltaan. Hyvä, jumala, kuinka kamala se näky olikaan!
Vihdoin pudistelin häntä, toivoen siten saavani hänet hetkeksi tajuihinsa.
"Missä Dejah Thoris on?" huusin uudelleen.
Kamala otus, jota käteni puristi, mumisi vähän aikaa epäselvästi, sitten välähti ymmärtävä hohde hänen ilkeihin, lähekkäin oleviin silmiinsä.