Seurue oli laskenut maihin ja seisoi nurmikolla kammottavan lauman tullessa näkyviin. Toivotonta puolustautumista ei kestänyt kauan. Sitten oli kaikki hiljaista isojen, inhoittavien otuksien laskeutuessa uhriensa päälle ja imusuiden kiintyessä saaliin ihoon.
Kammoten käänsin katseeni toisaalle.
"Heidän osansa on pian näytetty loppuun", virkkoi Thuvia. "Isot valkeat apinat saavat lihan, kun kasvi-ihmiset ovat imeneet verisuonet kuiviin. Katsokaa! Tuolta ne jo tulevat!"
Kun silmäsin hänen osoittamaansa suuntaan, näin kaksitoista isoa valkeata hirviötä juoksemassa laakson poikki joen äyrästä kohti. Juuri silloin laski aurinko ja meidät verhosi sankka pimeys.
Vitkastelematta Thuvia opasti meidät käytävään, joka edestakaisin kaarrellen vei kallion läpi vuoren laelle monia satoja metrejä sen paikan yläpuolelle, missä olimme olleet.
Kahdesti sulkivat tiemme isot, käytävissä vapaina kuljeksivat banthit, mutta kummallakin kerralla Thuvia lausui hiljaisen komentosanan, ja murahtelevat pedot hiipivät juroina tiehensä.
"Jos osaat selviytyä kaikista esteistä yhtä hyvin kuin hillitset nuo rajut otukset, niin enpä ymmärrä, mitä vaikeuksia meillä voisi olla", sanoin hymyillen tytölle. "Miten menettelet siinä?"
Hän naurahti ja vavahti sitten.
"En oikein tiedä itsekään", hän sanoi. "Kun tulin tänne, sain Sator Throgin raivostumaan hylkäämällä hänet. Hän määräsi minut heitettäväksi yhteen sisäpihan avarista luolista. Se oli täynnä bantheja. Omassa maassani olin tottunut käskemään. Äänessäni oli jotakin, en tiedä mitä, joka lannisti pedot, kun ne karkasivat kimppuuni.
"— Sensijaan, että olisivat repineet minut palasiksi, kuten Sator Throg oli toivonut, ne ryömivät jaloissani. Tämä huvitti Sator Throgia ja hänen ystäviään niin suuresti, että minut säilytettiin elossa opettamaan ja hoitelemaan näitä pelottavia otuksia. Tunnen ne kaikki nimeltä. Niitä kuljeksii paljon täällä alemmissa kerroksissa. Ne huolehtivat puhtaanapidosta. Vankeja kuolee paljon kahleisiin. Banthit toimittavat terveyspoliisin tehtävät, ainakin tässä suhteessa.