Lähestyimme avaraa huonetta, joka oli valaistu kirkkaammin kuin käytävät. Thuvia pysähdytti meidät. Ääneti hän hiipi ovelle ja vilkaisi huoneeseen. Sitten hän viittasi meitä tulemaan perässään.
Huone oli täynnä näiden maanalaisten onkaloiden outoja asukkaita. Siellä oli sekava kokoelma sekasikiöitä — ulkonaisesta maailmasta kotoisin olevien vankien, punaisten ja vihreiden marsilaisten, ja thernien valkean rodun jälkeläisiä.
Alituinen vankeus maan alla oli tehnyt heidän ihonsa kaamean
näköiseksi. He muistuttivat enemmän ruumiita kuin eläviä olentoja.
Monet heistä olivat epämuodostumia, toiset rujoja ja useimmat, kuten
Thuvia selitti, sokeita.
Kun he viruivat sätkytellen lattialla, joskus päällekkäin tai useita yhdessä läjässä, johtui heidät nähdessäni heti mieleeni kaameat kuvat, joita olin nähnyt Danten Helvetin korupainoksissa. Ja voisiko ollakaan sattuvampaa vertausta? Eikö tämä ollut todellinen horna, jossa asui kadotettuja sieluja, toivottomia, tuomittuja vainajia?
Varovasti astellen pujottelehdimme huoneen poikki, isojen banthien nälkäisesti nuuhkiessa himottavaa saalista, jota niin runsaasti ja viekoittelevasti oli ilman minkäänlaista suojaa levitettynä niiden eteen.
Sivuutimme vielä monien huoneiden ovia, joissa oli samanlaisia asukkaita, ja vielä kahdesti oli meidän pakko kulkea niiden läpikin. Eräissä toisissa oli vankeja ja petoja kahleissa.
"Miksi emme ole nähneet ainoatakaan therniä?" kysyin Thuvialta.
"He tulevat harvoin maan alle öisin, sillä silloin kuljeksivat isot banthit hämärissä käytävissä saalista etsien. Thernit pelkäävät tämän kaamean, toivottoman maailman kamalia asukkaita, jotka he itse ovat siirtäneet ja jättäneet kasvamaan jalkojensa alla. Vangitkin hyökkäävät joskus heidän kimppuunsa ja repivät heidät kappaleiksi. Thern ei voi milloinkaan tietää, mistä synkästä varjosta salamurhaaja karkaa hänen selkäänsä.
"— Päivällä on asianlaita toisin. Silloin vilisee käytävissä ja huoneissa edestakaisin astelevia vartijoita. Ylhäältä temppeleistä saapuu sadottain orjia ruoka- ja tarvikevarastoihin. Silloin täällä on hyörinää. Sinä et sitä huomannut, siliä kartoin vilkasliikkeisiä käytäviä ja opastin teidät tänne harvoin käytettyjä kiertoteitä pitkin. Mutta mahdollisesti voimme vieläkin kohdata jonkun thernin. Joskus heidän on pakko tulla tänne myöskin auringon laskettua. Senvuoksi olenkin liikkunut näin varovasti."
Kenenkään huomaamatta pääsimme kuitenkin ylimpiin käytäviin. Thuvia seisautti meidät lyhyen, jyrkästi nousevan vierun juurella.