Ennenkuin hän ehti laukaista toistamiseen, olin kiskonut hänet niin kauaksi kaiteen reunan yli, että hänen oli pakko heittää pois aseensa ja tarttua molemmin käsin partaasta.
Kuristin hänen kurkkuaan, niin ettei hän voinut päästää ääntäkään, joten ponnistelimme kaamean hiljaisuuden vallitessa, hän kiskoutuakseen irti otteestani, minä vetääkseni hänet alas surman suuhun.
Rosvon kasvot alkoivat vääristyä ja silmät pullistuivat kuopistaan. Hän oivalsi, että kuolema hänet pian perisi, jollei hän saisi kiskaistuksi itseään irti rautaisista sormista, jotka koettivat puristaa hänestä hengen. Tehden viimeisen ponnistuksen hän nykäisi itsensä kauemmaksi kannelle, samalla irroittaen otteensa laidasta ja koettaen molemmin käsin rajusti repiä sormiani irti kurkustaan.
Juuri sitä silmänräpäystä olin odottanut. Yhdellä ainoalla voimakkaalla tempauksella vetäisin hänet kannelta. Hänen putoavan ruumiinsa nykäisystä oli vapaa käteni vähällä kirvota ankkuriketjusta, jolloin olisin yhdessä hänen kanssaan syöksynyt allamme olevaan järveen.
En kuitenkaan päästänyt irti otettani hänen kurkustaan, sillä tiesin, että yksi ainoa kiljahdus hänen kiitäessään järven tyyneen veteen riittäisi kutsumaan hänen kannella olevat toverinsa kostamaan.
Säilytin kaamean otteeni yhä kuristaen, samalla kun hänen epätoivoinen rimpuilemisensa veti minua yhä alemmaksi ketjun päätä kohti.
Vähitellen hänen ponnistelunsa muuttuivat suonenvedontapaiseksi nykimiseksi, sitten asteittain heikentyen, kunnes ne vihdoin kokonaan lakkasivat. Silloin hellitin otteeni, ja hänet nieli allani oleva synkkä pimeys.
Kiipesin uudelleen laivan laidalle. Tällä kertaa minun onnistui nostaa pääni reunan tasalle, joten voin huolellisesti tarkastella, minkälaisiin oloihin siellä joutuisin.
Lähempi kuu oli painunut taivaanrannan taakse, mutta kaukaisemman kuun kirkas hohde valaisi risteilijän kantta, niin että voin selvästi eroittaa kuuden tai kahdeksan nukkuvan mustan sotilaan ääriviivat.
Pikatykin lavetin vierellä kyyrötteli lujasti sidottuna nuori valkeaihoinen tyttö. Hänen levällään olevat silmänsä, joista kuvastui kauhu ja pelko, tuijottivat suoraan minua kohti, kun tulin näkyviin kaiteelta.