Sanoin kuvaamattoman huojennuksen ilme levisi hänen kasvoilleen, kun hän näki varastetusta päähineestäni säihkyvän salaperäisen jalokiven. Hän ei lausunut sanaakaan. Sensijaan hänen silmänsä kehoittivat minua varomaan hänen ympärillään nukkuvia miehiä.
Meluttomasti nousin kannelle. Nyökäyttäen tyttö pyysi minua tulemaan luokseen. Kun kumarruin hänen puoleensa, kuiskasi hän, että irroittaisin hänen siteensä.
"Voin auttaa sinua", sanoi hän, "ja sinä tarvitset kaiken avun, jonka voit saada, kun nuo heräävät."
"Jotkut heistä heräävät Korus-järvessä", vastasin hymyillen.
Hän ymmärsi, mitä tarkoitin, ja hänen vastaushymynsä julmuus tuntui minusta kammottavalta. Rumassa naamassa julmuus ei hämmästytä, mutta kun se ilmenee jumalattaren kasvoilla, joiden hienoista piirteistä mieluummin odottaisi näkevänsä rakkautta ja hyvyyttä, on vaikutus kolkko.
Päästin hänet nopeasti siteistä.
"Anna minulle revolveri!" kuiskasi hän. "Voin ampua sillä niitä, joita miekkasi ei ehdi saada vaikenemaan."
Noudatin hänen pyyntöään. Sitten ryhdyin vastenmieliseen työhön, joka minun oli suoritettava. Nyt ei ollut sopiva hetki hienotunteiselle arkailulle eikä jalomielisyydelle, jota nuo julmat pahathenget eivät käsittäisi eivätkä vuorostaan noudattaisi.
Hiljaa hiivin lähimmän nukkujan luo. Herätessään hän oli jo matkalla Koruksen helmaan. Vihlova kiljahdus, jonka hän päästi selvitessään unestaan, kuului heikosti kaukaa allamme olevasta pimeydestä.
Toinen heräsi, kun kosketin häntä, ja vaikkakin sain hänet heitetyksi risteilijän kannelta, nostatti hänen raju hälytyshuutonsa kaikki muut rosvot jalkeille. Heitä oli viisi. Heidän noustessaan seisomaan tytön revolveri pamahti terävästi, ja yksi heistä vaipui takaisin kannelle kohoamatta enää milloinkaan pystyyn.