Toiset hyökkäsivät hurjasti miekka kädessä kimppuuni. Tyttö ei ilmeisestikään uskaltanut ampua peläten haavoittavansa minua, mutta näin hänen kissamaisesti koettavan hiipiä ahdistajieni kupeelle. Samassa olivat miehet kimpussani.
Seuraavien minuuttien aikana sain taistella yhden tulisimpia ottelujani. Kannella ei ollut tilaa askelien ottamista varten. Oli seistävä paikallaan, annettava ja otettava iskuja. Aluksi sain melkoista enemmän kuin annoin, mutta pian onnistui minun antaa pisto yhden vintiön säilän alitse, ja mielihyvin näin hänen vaipuvan kannelle.
Toiset ahdistivat minua kahta vertaa kiivaammin. Miekkojen kalahtelusta aiheutunut kauhea melu olisi voinut yön hiljaisuudessa kuulua monien kilometrien päähän. Säkeniä säihkyi teräskalpojen sattuessa vastakkain, ja sitten kuului ilkeän kumea ääni, kun lapaluu murtui marsilaisen säiläni terävän kärjen siihen sattuessa.
Vastassani oli nyt kolme, mutta tyttö oli tällä välin päässyt sellaiselle paikalle, että hän pian voisi vähentää vihollisten lukumäärää ainakin yhdellä. Sitten kävi kaikki niin vinhan nopeasti, että tuskin vieläkään käsitän kaikkea, mitä silloin tapahtui lyhyessä hetkessä.
Kaikki kolme hyökkäsivät kimppuuni, ilmeisesti aikoen pakottaa minut peräytymään muutamia askelia, joten syöksyisin yli laidan takanani olevaan kuiluun. Samalla hetkellä tyttö ampui ja käsivarteni teki kaksi liikettä. Yksi rosvoista kaatui kuula aivoissaan; kalisten lennähti miekka, jonka olin iskenyt toisen vastustajani kädestä, kannen yli pudoten syvyyteen, ja kolmas vaipui kannelle miekkani upottua kahvaa myöten hänen rintaansa, niin että se pisti metrin verran näkyviin hänen selästään. Miehen kaatuessa heltisi miekka kädestäni.
Olin itsekin avuttomana vastakkain viimeisen vastustajan kanssa, jonka miekka oli parin tuhannen metrin päässä allamme Unholan järven pohjassa.
Tämä käänne näytti olevan vastustajani mieleen, sillä hän hymyili tyytyväisesti, niin että hohtavat hampaat paljastuivat, käydessään paljain käsin kimppuuni. Hänen kiiltävän mustan ihonsa alla pullistuvat vankat lihakset saivat hänet nähtävästi varmana uskomaan, että hänellä oli edessään helposti voitettava uhri, jonka tähden ei maksanut vaivaa vetää tikaria esille.
Annoin hänen tulla aivan lähelleni. Sitten kumarruin hänen ojennettujen käsiensä alle astahtaen samalla oikealle. Pyörähtäen vasemmalle jalkaterälläni annoin hirveän täräyksen hänen leukaansa, ja hän kaatui selälleen kuin iskun saanut härkä.
Hiljainen, hopealta helkkyvä nauru kuului takaani.
"Sinä et ole thern", sanoi kaunisääninen toverini, "vaikkakin sinulla on kullanvärinen tukka ja Sator Throgin varukset. Ei ikinä ennen ole Barsoomissa ollut miestä, joka olisi kyennyt taistelemaan niin kuin sinä tänä yönä. Ken olet?"