"Olen John Carter, Heliumin jeddakin Tardos Morsin sukuun kuuluva prinssi", vastasin. "Entä ketä", lisäsin, "on minulla ollut kunnia palvella?"
Hän empi hetkisen, ennenkuin virkkoi mitään. Sitten hän kysyi:
"Et ole thern. Oletko thernien vihollinen?"
"Olen ollut thernien alueella puolitoista vuorokautta. Koko sen ajan on henkeni ollut yhtämittaa vaarassa. Minua on kiusattu ja vainottu. Aseistettuja miehiä ja hurjia petoja on usutettu kimppuuni. Tätä ennen minulla ei ole ollut minkäänlaista riitaa thernien kanssa, mutta onko sinusta ihme, etten nyt heitä kovinkaan suuresti rakasta? Olen puhunut."
Hän silmäili minua tarkasti muutamia minuutteja, ennenkuin vastasi. Tuntui siltä kuin hän olisi koettanut nähdä sieluni sisimpään saadakseen pitkällä, tutkivalla katseellaan selville luonteeni ja noudattamani ritarillisuusohjeet.
Nähtävästi tarkastuksen tulokset tyydyttivät häntä.
"Olen Phaidor; isäni on Matai Shang, pyhien thernien pyhä hekkador, thernien isä, Barsoomin elämän ja kuoleman herra, Issuksen, ikuisen elämän prinsessan, veli."
Juuri silloin huomasin, että mustassa sotilaassa, jonka olin kaatanut nyrkilläni, alkoi näkyä virkoamisen merkkejä. Juoksin hänen luokseen. Irroitin häneltä varustushihnat ja sidoin niillä hänen kätensä lujasti selän taakse. Vielä köytin jalat yhteen ja lopuksi koko miehen raskaaseen tykinalustaan.
"Miksi et menettele yksinkertaisemmin?" kysyi Phaidor.
"En ymmärrä. Miten 'yksinkertaisemmin'?" vastasin.