Näin ohimenevän pilkkahymyn väikkyvän mustan vangin kasvoilla, kun hän kuuli tytön sanat. Silloin en ymmärtänyt, mikä häntä nauratti. Myöhemmin sen kyllä sain tietää mitä kauheimmissa oloissa, samoin kuin puhujakin.
"Jos toinen seikka, jonka juuri olet oppinut", jatkoi tyttö, "on johtanut sinut yhtä vääriin päätelmiin kuin ensimmäinen, niin ovat tietosi varsin vähän entisestään karttuneet."
"Toinen seikka", vastasin, "on se, että tämä tumma ystävämme ei ole peräisin lähemmästä kuusta — hän näytti melkein vainajalta parin kolmen tuhannen metrin korkeudella Barsoomin pinnasta. Jos olisimme kohonneet kahdeksantuhatta kilometriä tähdestämme päästäksemme Thuriaan, niin hänestä ei olisi ollut muuta kuin jäätynyt muisto jäljellä."
Phaidor katsahti ilmeisesti hämmästyneenä mustaihoiseen.
"Jos et ole Thuriasta, niin mistä sitten olet?" hän kysyi,
Mies kohautti olkapäitään ja kääntyi katselemaan toisaalle vastaamatta mitään.
Tyttö polkaisi käskevästi pientä jalkaansa.
"Matai Shangin tytär ei ole tottunut siihen, että hänen kysymyksensä jäävät vastaamatta", hän sanoi. "Alemman olennon pitäisi ylpeillä siitä, että pyhän, iankaikkista elämää perimään syntyneen rodun jäsen suvaitsee edes ottaa huomatakseen hänet."
Taaskin musta rosvo hymyili ilkeää, tietävää hymyään.
"Xodar, Barsoomin ensisyntyisten dator, on tottunut antamaan käskyjä eikä niitä saamaan", hän vastasi ja jatkoi sitten minuun kääntyen: "Mitä aiot minulle tehdä?"