"— Lukemattomien aikakausien kuluessa tämän puun hedelmät vähitellen kehittyivät, siirtyen asteittain varsinaisesta kasvielämästä kasvin ja eläimen sekamuotoon. Alkuasteilla oli puun hedelmillä vain kyky liikuttaa omintakeisesti lihaksiaan niiden rungon pysyessä emopuun yhteydessä. Myöhemmin kehittyivät hedelmille aivot, niin että ne, ollen edelleenkin kiinni emopuussa pitkien varsien välityksellä, ajattelivat ja liikkuivat yksilöinä.
"— Huomiokyvyn kehittyessä sitten alettiin verrata eri havaintoja; tehtiin päätelmiä ja verrattiin niitä toisiinsa, ja siten alkoivat Barsoomissa järki ja harkitsemiskyky.
"— Aikakaudet vierivät. Monenlaisia elämänmuotoja syntyi Elämän puusta ja kuoli jälleen, mutta yhä olivat ne kaikki emokasvin yhteydessä eripituisten varsien välityksellä. Vihdoin puun hedelmät olivat pienen pieniä kasvi-ihmisiä, samanlaisia kuin nyt näemme peloittavan isoina jäljennöksinä Dorin laaksossa. Nekin olivat vielä kiinni puun oksissa päälakeensa liittyvästä varresta.
"— Nuput, joista kasvi-ihmiset puhkesivat, muistuttivat isoja pähkinöitä, joiden läpimitta oli noin kolmekymmentä sentimetriä. Kaksi väliseinämää jakoi ne neljään osaan. Yhdessä osastossa kasvoi kasvi-ihminen, toisessa kuusitoistajalkainen mato, kolmannessa valkeiden apinoiden kantaemo ja neljännessä Barsoomin alkuaikainen mustaihoinen ihminen.
"— Nupun puhjetessa kasvi-ihminen jäi riippumaan varrestaan, mutta kolme muuta koteloa putosi maahan, missä ne hypähdellen kierivät kaikkiin suuntiin niihin suljettujen olentojen ponnistellessa päästäkseen vapauteen.
"— Ajan vieriessä joutui näitä teljettyjä olentoja sillä tavoin yli koko Barsoomin. Lukemattomia ajanjaksoja ne elivät yksitoikkoista elämäänsä koviin kuoriinsa suljettuina, hyppien ja pyörähdellen tähden laajalla pinnalla, putoillen jokiin, järviin ja meriin, siten leviten yhä laajemmalle nuoren taivaankappaleen pinnalla.
"— Lukemattomia biljoonia niitä kuoli, ennenkuin ensimmäinen mustaihoinen ihminen murtautui vankilansa seinämän läpi päivänvaloon. Uteliaisuuden kannustamana hän rikkoi muitakin kuoria, ja Barsoomin kansoittuminen alkoi.
"— Tämän ensimmäisen mustaihoisen ihmisen veri virtaa muihin olentoihin sekoittumattomana sen rodun suonissa, johon minä kuulun. Mutta kuusitoistajalkaisesta madosta, ensimmäisestä valkeasta apinasta ja mustien ihmisten hylkiöistä ovat Barsoomin kaikki muut eläinmuodot syntyneet.
"— Thernit", hän hymyili ilkeästi puhuessaan, "ovat pitkien ajanjaksojen aikana kehittyneet suorastaan muinaisuuden puhdasverisestä valkeasta apinasta. He kuuluvat vieläkin alempiin olentoihin. Barsoomilla on vain yksi todellinen ja kuolematon ihmisrotu. Se on mustien ihmisten rotu.
"— Elämän puu on kuollut, mutta ennen sen kuolemaa kasvi-ihmiset oppivat irtautumaan siitä ja liikkumaan Barsoomin pinnalla yhteisen emon muiden lapsien keskuudessa.