Silmäillessäni otuksia paksun puunrungon takaa tuli niistä yksi verkalleen minua kohti, ollen koko ajan samassa puuhassa, joka näytti olevan niiden kaikkien tärkeimpänä tehtävänä. Ne nimittäin liikuttelivat omituisen muotoisia käsiään pitkin nurmikon pintaa, mutta en voinut saada selville, missä tarkoituksessa ne sitä tekivät.
Kun olento tuli aivan lähelleni, voin tarkastella sitä erinomaisen hyvin, ja vaikkakin sain myöhemmin tutustua paremmin näihin otuksiin, niin on minun sanottava, että tämän luonnon synnyttämän kamalan irvikuvan näinkin pintapuolinen silmäys olisi jo ollut varsin riittävä, jos olisin ollut vapaa toimimaan. Heliumin laivaston nopeinkaan lentokone ei olisi voinut kiidättää minua tarpeeksi joutuisasti pois tämän hirveän otuksen luota.
Sen karvaton ruumis oli oudon, aavemaisen sininen, lukuunottamatta leveää, valkoista viirua, joka ympäröi sen ainoata, ulkonevaa silmää. Itse silmä, sen terä, iris ja muna, oli kalman kalpea.
Nenänä oli rosoinen, tulehtunut, ympyriäinen reikä keskellä sileätä naamaa. Enemmän kuin mitään muuta se mielestäni muistutti pyssynluodin tekemää, juuri saatua haavaa, josta ei vielä ole alkanut vuotaa verta.
Tämän inhoittavan aukon alapuolella oli naama aivan sileä leukaan saakka, sillä mikäli saatoin eroittaa ei otuksella ollut lainkaan suuta.
Kasvoja lukuunottamatta peitti pään takkuinen, sysimusta, kahdenkymmenen tai viidenkolmatta sentimetrin pituinen tukka. Jokainen hius oli ison kastemadon paksuinen, ja kun otus liikutti päänahkaansa, näytti tämä hirvittävä päähine luikertelevan, kiemurtelevan ja ryömivän kamalan naaman ympärillä, ikäänkuin jokainen yksityinen hius olisi ollut muista riippumaton elävä olento.
Ruumis ja jalat olivat niin tasasuhtaiset ja ihmistä muistuttavat kuin luonto suinkin voi muovata, ja myöskin jalkaterien muoto oli samanlainen kuin ihmisellä, mutta niiden koko oli hirviömäinen. Kantapäästä varpaisiin mitattuina ne olivat lähes metrin pituiset sekä hyvin latuskaiset ja leveät.
Kun otus tuli aivan lähelleni, huomasin, että sen omituinen puuha, kummallisten käsien liikuttaminen pitkin nurmikon pintaa, johtui sille ominaisesta ravinnon hankkimistavasta. Partaveitsen kaltaisilla kynsillään se katkoi hentoja kasveja ja imi ne sitten suihinsa, joita oli yksi kummassakin kämmenessä, ja sieltä käsivarsia muistuttaviin kurkkuihinsa.
Jo kuvaamieni piirteiden lisäksi pedolla oli vielä vankka lähes kahden metrin pituinen häntä. Se oli juuresta aivan pyöreä, mutta suippeni kärjestä ohueksi, litteäksi levyksi, joka suorakulmaisesti laahautui maata pitkin.
Mutta kaikkein merkillisintä tässä perin merkillisessä otuksessa oli kaksi vähäistä, noin viidentoista sentimetrin pituista, samankaltaista olentoa, jotka riippuivat sen kainaloista yksi kummallakin puolella. Niitä kannatti ohut varsi, joka näytti kasvavan niiden päälaesta ja liittävän ne täysikasvuisen olennon ruumiiseen.