"Pelkään, että palkitsisin isäsi vieraanvaraisuuden huonosti", vastasin, "sillä jos olisin thern, niin ensimmäinen tehtäväni olisi sijoittaa aseistettu vartiosto Iss-virran suulle saattamaan harhaantuneet vaeltaja-parat takaisin ulkomaailmaan. Myöskin ottaisin elämäntehtäväkseni hävittää sukupuuttoon kammottavat kasvi-ihmiset ja heidän hirmuiset seuralaisensa, isot valkeat apinat."
"Ei, ei", huudahti hän, "et saa puhua noin kamalan herjaavasti — et saa edes ajatella niin. Jos meidän onnistuisi päästä takaisin thernien temppeleihin ja he aavistaisivat, että haudot noin hirveitä ajatuksia, niin he keksisivät sinulle kauhean kuoleman. Ei edes minun —" Taaskin hän punastui ja alkoi sitten uudelleen. "En edes minä voisi pelastaa sinua."
En virkkanut enää mitään. Sanoista ei ilmeisesti ollut vähääkään hyötyä. Hän oli vaipunut vieläkin syvemmälle taikauskoon kuin ulkomaailman marsilaiset. Hehän vain palvoivat kaunista toivoa päästä tulevassa elämässä rakkauden, rauhan ja onnen maahan. Thernit palvoivat hirvittäviä kasvi-ihmisiä ja apinoita tai ainakin kunnioittivat niitä omien vainajiensa sielujen asuinmajoina.
Samassa vankilamme ovi aukesi ja Xodar astui sisään.
Hän hymyili minulle leppoisasti, ja hänen kasvojensa ilmeet olivat ystävälliset — kaikkea muuta kuin julmat ja kostonhimoiset.
"Koska ette missään tapauksessa pääse pakoon", sanoi hän, "niin en ymmärrä, minkä vuoksi olisi välttämätöntä pitää teitä teljettyinä täällä alhaalla. Päästän irti siteet, ja voitte tulla kannelle. Saatte nähdä siellä hyvin mielenkiintoista, ja koska ette milloinkaan palaa ulkomaailmaan, niin ei siitä ole mitään vahinkoa. Saatte nähdä mitä tähän asti ovat tunteneet ainoastaan ensisyntyiset ja heidän orjansa — maanalaisen käytävän pyhään maahan, Barsoomin todelliseen taivaaseen.
"— Se on erinomainen läksy tälle thernien tyttärelle", hän lisäsi, "sillä hän saa nähdä Issuksen temppelin, ja Issus kenties syleilee häntä."
Phaidor oikaisi niskansa.
"Mikä herjaus tämä on, rosvokoira?" huudahti hän. "Issus tuhoaisi koko sukunne, jos rohkenisitte mennä hänen temppelinsä näkyviin."
"Sinulla on paljon oppimista, thern", vastasi Xodar ilkeästi hymyillen, "enkä kadehdi sinua, kun joudut oppimaan."