Muutamien minuuttien kuluttua potkurit lakkasivat pyörimästä. Pysähdyimme täydelleen ja aloimme sitten nopeasti kohota. Pian kävi ulkona valoisammaksi, ja pysähdyimme taaskin. Xodar miehineen astui kajuuttaan.

"Tulkaa!" hän sanoi, ja me seurasimme häntä ulos luukusta, jonka yksi merimiehistä oli aukaissut.

Huomasimme joutuneemme pieneen maanalaiseen holviin. Sen keskellä oli lammikko, jossa vedenalaisemme oli aivan saman näköisenä kuin ensi kerran sen nähdessämme, vain musta selkä näkyvissä.

Lammikkoa ympäröi tasainen koroke, ja sitten kohosivat luolan seinät pystysuoraan muutamia metrejä, minkä jälkeen ne kaartuivat matalan katon keskustaa kohti. Seinissä oli useita oviaukkoja, jotka veivät himmeästi valaistuihin käytäviin.

Yhdestä tällaisesta vangitsijamme ohjasivat meidät, ja lyhyen kävelyn jälkeen pysähdyimme teräksisen häkin eteen, joka oli pystysuoran tunnelin alapäässä. Tunneli jatkui ylöspäin niin kauaksi kuin saattoi nähdä.

Häkki oli tavallisen mallinen hissilaite, jollaisia olin nähnyt Barsoomin muissa osissa. Niitä käyttävät hissiaukon yläpäähän kiinnitetyt tavattoman voimakkaat magneetit. Sähkökojeen avulla säännöstellään magneettivoiman vaikutus ja hissin nopeus.

Pitkillä väleillä hissit kulkevat huimaavan nopeasti, etenkin ylöspäin mentäessä, sillä Marsin vähäinen painovoima on perin heikko vastus ylhäällä oleville voimakkaille magneeteille.

Tuskin oli hissin ovi sulkeutunut jälkeemme, kun vauhti jo vähennettiin ja sitten kokonaan pysäytettiin ylhäällä olevalla tulopaikallamme. Niin nopeasti olimme nousseet koko pitkän tunnelin.

Kun astuimme ulos pienestä rakennuksesta, jossa hissilaitteen yläpää sijaitsi, näimme tulleemme keskelle todellista kauneuden satumaata. Maapallon kaikkien kielien yhteinen sanavarasto ei riittäisi selittämään eteemme avautuneen maiseman upeaa ihanuutta.

Saatetaan kyllä puhua tulipunaisesta nurmikosta ja norsunluurunkoisista puista, joita peittävät loistavat purppuraiset kukat, kiemurtelevista käytävistä, jotka on laskettu muserretuilla rubiineilla, smaragdeilla, turkooseilla, jopa timanteilla, suurenmoisesta temppelistä, joka on kokonaan kiilloitettua kultaa ja jonka seiniin on taottu ihmeellisiä kuvioita. Mutta millä sanoilla voidaan kuvailla ihania värejä, joita Maan asukkaan silmä ei tunne? Kenen järki ja mielikuvitus voivat käsittää niiden, Maan asukkaiden outojen säteiden loistavaa säihkyä, joita Barsoomin tuhannet nimettömät jalokivet välkehtivät?