"Isäni oli —"
"Tulkaa, calotit!" kajahti vartijan raaka ääni. "Mars teurastettaviksi!" Tylysti meidät sysittiin jyrkälle rinteelle, jota myöten tultiin alhaalla areenan laidassa oleviin koppeihin.
Tämä amfiteatteri samoin kuin kaikki Barsoomissa näkemäni oli rakennettu laajaan syvennykseen. Vain ylin istuinrivi, joka muodosti matalan muurin katsomon ympärille, oli korkeammalla kuin maanpinta. Itse areena oli syvällä maanpinnan alapuolella.
Ensimmäisen istuinrivin alla areenan tasalla oli useita suljettuja häkkejä, joihin meidät sullottiin. Pahaksi onneksi nuori ystäväni ei joutunut samaan koppiin kanssani.
Suoraan vastapäätä sitä häkkiä, jossa minä olin, oli Issuksen valtaistuin. Tämä kamala otus kyyrötti tuolissaan, ympärillään sata orjaneitoa, joiden hihnalaitteissa säihkyi jalokiviä. Monissa värivivahduksissa välkkyvät ja omituisesti kirjaillut kankaat peittivät valtiattaren korokkeen pieluksia, joille orjaneidot olivat laskeutuneet.
Kolme riviä kookkaita, hyvin aseistettuja, paljon korokkeen alapuolella olka olassa seisovia sotilaita ympäröi valtaistuinta joka puolelta. Eturintamassa olivat tämän taivaan irvikuvan korkeat arvohenkilöt, joiden kiiltävän musta iho peittyi kalliisiin kiviin ja joiden arvoa osoitti otsalla riippuva, pyöreään kultalevyyn upotettu merkki.
Valtaistuimen kahden puolen alkoivat tiheät katsojaparvet, täyttäen amfiteatterin ylhäältä alas asti. Naisia oli yhtä paljon kuin miehiäkin ja kaikki olivat puetut ihastuttavan kauniisti valmistettuihin hihnoihin, jotka osoittivat heidän asemansa ja sukunsa. Jokaisen mustaihoisen mukana oli vähintään yksi ja korkeintaan kolme orjaa, jotka oli ryöstetty thernien alueelta ja ulkomaailmasta. Kaikki mustaihoiset ovat "ylimyksiä." Ensisyntyisistä ei ainoakaan ole talonpoika. Alhaisinkin sotilas on jumala, ja hänellä on omat palvelusorjansa.
Ensisyntyiset eivät tee työtä. Miehet taistelevat — pyhä etuoikeus ja velvollisuus on taistella ja kuolla Issuksen puolesta. Naiset eivät tee mitään, eivät kerrassa mitään. Orjat pesevät heidät, pukevat heidät, ruokkivat heitä. Onpa sellaisiakin, joilla on orjia puhumaan puolestaan, ja näin yhden istuvan pyhien menojen aikana silmät ummessa, samalla kun orja koko ajan kertoi hänelle, mitä areenalla tapahtui.
Päivä aloitettiin Issuksen osuuden valinnalla. Se merkitsi loppua niille onnettomille raukoille, jotka olivat saaneet nähdä jumalattaren huikaisevan kirkkauden vuosi takaperin. Heitä oli kymmenen — loistavia kaunottaria mahtavien jeddakien ylpeistä hoveista ja pyhien thernien temppeleistä. Vuoden he olivat palvelleet Issuksen seurueessa; tänään heidän oli hengellään maksettava tämä kunniapaikkansa jumalattaren läheisyydessä; huomenna he olisivat herkkuna hovivirkailijoiden pöydillä.
Kookas mustaihoinen astui neitojen kanssa areenalle. Huolellisesti hän tarkasti heitä, tunnusteli heidän jäseniään ja koetteli heidän kylkiluitaan. Vihdoin hän valitsi heistä yhden ja vei hänet Issuksen valtaistuimen eteen, lausuen jumalattarelle muutamia sanoja, joista en saanut selvää. Issus nyökkäsi. Mustaihoinen kohotti kätensä päänsä päälle tervehdykseksi, tarttui neitoa ranteesta ja kiskoi hänet pienestä ovesta areenalta valtaistuimen alle.