"Hän saa pettyä", ärähti Heliumin Tara.
Orjatar empi. "Hän ei hyväksy sitä, että lennät yksin", hän muistutti emännälleen.
Nuori prinsessa ponnahti pystyyn, tarttui orjatar-paran olkapäihin ja pudisti häntä. "Sinä käyt sietämättömäksi, Uthia", hän kiljaisi. "Pian ei minulla ole muuta neuvoa kuin lähettää sinut julkiseen orjahuutokauppaan. Sitten mahdollisesti osut mieleisellesi isännälle."
Orjatytön lempeisiin silmiin kohosivat kyyneleet. "Se johtuu siitä, että rakastan sinua", hän puolustihe hiljaa. Heliumin Tara heltyi heti. Hän sulki orjattaren syliinsä ja suuteli häntä.
"Mielenlaatuni on kuin thoatin, Uthia", hän pahoitteli. "Anna anteeksi! Pidän sinusta ja olen valmis tekemään mitä tahansa hyväksesi enkä tahtoisi millään tavoin tuottaa sinulle ikävyyksiä. Vielä kerran tarjoan sinulle vapautta, kuten olen tehnyt niin monesti ennen."
"En halua vapautta, jos se eroittaisi minut sinusta, Heliumin Tara", vastasi Uthia. "Täällä sinun luonasi olen onnellinen — luulisin kuolevani, jos joutuisin etäälle sinusta."
Taaskin tytöt suutelivat toisiansa. "Et kai siis lähde yksin lentämään?" kysyi orjatar.
Heliumin Tara purskahti nauramaan ja nipisti seuralaistaan. "Sinä itsepäinen pieni kiusanhenki!" hän huudahti. "Tietysti lähden. Eikö Heliumin Tara tee aina niin kuin häntä miellyttää?"
Uthia pudisti murheellisesti päätään. "Voi! Niinhän se on", hän myönsi.
"Barsoomin sotavaltias on järkkymätön kuin kallio kaikkien muiden
paitsi teidän kahden vaikutusta vastaan. Dejah Thorisin ja Heliumin
Taran käsissä hän on kuin pehmeätä savea."
"Juokse sitten noutamassa lentotamineeni, sinä herttainen tyttö!" käski emäntä.