"Sydämeni ei salli minun nuhdella sinua, Turan", hän virkkoi, "olkoonpa virheesi kuinkakin suuri, sillä olet ollut Heliumin Taran kunniallinen, vilpitön ja uskollinen ystävä. Mutta sinä et saa lausua sellaista, mitä korvani eivät saa kuulla."
"Tarkoitatko", kysyi Gahan, "etteivät prinsessan korvat saa kuulla rakkauden sanoja panthanilta?"
"Asia ei ole niin, Turan", vastasi tyttö, "vaan pikemminkin niin, etten saa kuunnella rakkauden sanoja keltään muulta kuin siltä mieheltä, jonka kanssa olen kihloissa — kansalaiseltani Djor Kantosilta."
"Tarkoitatko, Heliumin Tara", huudahti mies, "että muutoin sinä —"
"Seis!" käski Tara. "Sinulla ei ole oikeutta olettaa mitään, mitä huuleni eivät tuo esiin."
"Silmät puhuvat usein selvempää kieltä kuin huulet. Tara", vastasi Gahan, "ja sinun silmistäsi olen lukenut sellaista, mikä ei ole vihaa eikä halveksumista Turania, panthania, kohtaan, ja sydämeni sanoo minulle, että huulesi lausuivat väärän todistuksen huutaessaan minulle: 'Minä vihaan sinua.'"
"En vihaa sinua, Turan, mutta silti en saa rakastaa sinua", sanoi tyttö koruttomasti.
"Kun mursin itselleni tien I-Gosin kammiosta, olin todella uskomaisillani, että vihaat minua", sanoi Gatholin jed, "sillä vain viha — niin minusta tuntui — voi selittää sen, että olit poistunut koettamatta vapauttaa minua. Mutta pian sekä sydämeni että järkeni vakuuttivat minulle, ettei Heliumin Tara voi hylätä pulaan joutunutta kumppania, ja vaikka en vielä tunnekaan olosuhteita, olen varma siitä, että sinun oli mahdoton auttaa minua."
"Niin oli todellakin", virkkoi tyttö. "Tuskin oli I-Gos kaatunut tikarini iskusta, kun kuulin, että sotureita lähestyi. Juoksin silloin piiloon, kunnes he olisivat menneet ohitse, ajatellen sitten palata ja vapauttaa sinua. Mutta koettaessani välttää kuulemaani seuruetta juoksin suoraan toisen joukkueen syliin. Minulta kyseltiin, missä sinä olit, ja minä vastasin, että sinä olit mennyt edellä ja minä tulin perässäsi, johdattaen siten heidät kauemmaksi sinusta."
"Tiesin sen", oli Gahanin lyhyt huomautus, mutta hänen sydämensä sykähteli riemusta, kuten sellaisen rakastajan, joka on kuullut jumaloimansa naisen suusta kiintymyksen ja uskollisuuden vakuutuksia, niin vähän kuin niistä huokuneekin hellempiä tunteita. Vaikkapa miehen sydämen valtiatar häntä polkisikin, on se parempi kuin se, ettei hän välittäisi miehestä mitään.