Kun yö kului eikä Turania kuulunut takaisin, kävi Heliumin Tara yhä rauhattomammaksi, ja kun aamu valkeni eikä panthanista näkynyt merkkiäkään, arveli hän, että miestä oli kohdannut onnettomuus. Hänen sydäntään kouristi surullinen yksinäisyyden tunne, joka ei johtunut yksinomaan hänen omasta onnettoman tukalasta asemastaan. Nyt hän tajusi, ettei hän ollut alkanut turvautua tähän panthaniin ainoastaan suojelusta, vaan myöskin seuraa saadakseen. Hän ikävöi Turania ja häntä kaivatessaan äkkiä oivalsi miehellä olleen hänelle suuremman merkityksen kuin pelkällä palkatulla soturilla. Hänestä tuntui kuin olisi häneltä riistetty ystävä — vanha, rakas ystävä. Hän nousi piilopaikastaan voidakseen paremmin silmäillä kaupunkia.
U-Dor, Manatorin jeddakin O-Tarin kahdeksannen utanin dwar, ratsasti varhaisena aamuhetkenä takaisin Manatoria kohti, palaten naapurikylään tekemältään lyhyeltä retkeltä. Hänen kiertäessään kaupungin eteläpuolella sijaitsevien kukkuloiden ympäri kiintyi hänen terävä katseensa vähäiseen liikkeeseen lähellä likimmän kukkulan lakea kasvavassa pensaikossa. Hän seisautti rajun ratsunsa ja tähysti tarkemmin. Pensaikosta nousi olento, joka katseli poispäin hänestä, silmäillen kukkulan toiselle puolelle Manatoria kohti.
"Tulkaa!" komensi U-Dor seuralaisiaan, hoputti thoatiaan ja käänsi eläimen nelistämään ripeätä laukkaa rinnettä ylöspäin. Hänen jäljessään riensi kaksikymmentä hurjaa soturia, joiden ratsujen pehmeäanturaiset jalat eivät päästäneet ääntäkään laskeutuessaan joustavalle turpeelle. Vasta aseiden ja hihnoitusten kalina sai Heliumin Taran äkkiä pyörähtämään ympäri heihin päin. Hän näki parikymmentä soturia, jotka keihäät tanassa syöksyivät hänen kimppuunsa.
Hän vilkaisi Ghekiin. Mitähän hämähäkkimies tekisi tällaisessa tilanteessa? Kaldane ryömi rykorinsa luokse ja kiinnitti itsensä siihen. Sitten hän nousi pystyyn; komea ruumis oli taaskin eloisa ja nopsa. Tara arveli olennon valmistautuvan pakenemaan. No niin, se oli hänelle jotakuinkin yhdentekevää. Noita rinnettä myöten heitä vastaan karkaavia sotureja vastaan oli yksi ainoa Ghekin kaltainen, keskinkertainen miekkamies puolustajana huonompi kuin ei yhtään.
"Riennä, Ghek!" hän kehoitti. "Takaisin kukkuloille! Ehkä löydät sieltä piilopaikan." Mutta olento astuikin hänen ja hyökkäävien ratsastajien väliin, paljastaen pitkän miekkansa.
"Se on hyödytöntä, Ghek", esteli Tara oivaltaessaan kaldanen aikovan puolustaa häntä. "Mitäpä mahtaisi yksi ainoa miekka tuollaista ylivoimaa vastaan?"
"Voin kuolla vain kerran", vastasi kaldane. "Sinä ja panthanisi pelastitte minut Luudin kynsistä, ja teen vain sen, mitä panthanisi tekisi, jos hän olisi täällä suojelemassa sinua."
"Se on uljaasti tehty, mutta hyödytöntä", vastusti tyttö. "Pane miekkasi tuppeen! Kenties he eivät tahdo meille pahaa."
Ghek antoi säilänsä kärjen painua maata kohti, mutta ei pannut asettaan tuppeen; ja niin he seisoivat odottaen, kunnes U-Dor pysähdytti thoatinsa heidän eteensä hänen kahdenkymmenen soturinsa kaartaessa ympyränmuotoiseen kehään heidän ympärilleen. Hyvinkin minuutin ajan U-Dor istui ratsunsa selässä virkkaamatta mitään, silmäillen tutkivasti ensin Heliumin Taraa, sitten hänen kamalannäköistä kumppaniaan.
"Mitä olentoja te olette?" hän tiedusti äkkiä. "Ja mitä tekemistä teillä on Manatorin porttien edustalla?"