Ja Gahan näkyi olevan perin mielissään, kun hänelle siten tarjoutui syy pitää edelleen kaunista puhetoveriaan yksinomaan omana seuranaan. Hänen katseensa näytti imeytyvän tytön ihmeen hienoihin piirteisiin eikä hievahtanut niistä muualle kuin jalokivillä somistetun verhon osittain peittämään, pyöristyneeseen rintaan, paljaaseen olkaan tahi sopusuhtaiseen käsivarteen, jossa säihkyi barbaarisen suurenmoisia rannerenkaita.
"Tutustuessasi oman maasi entisaikojen historiaan olet epäilemättä lukenut, että Gathol oli rakennettu saarelle, jonka ympärillä lainehti Throxeus, valtavin muinaisen Barsoomin viidestä valtamerestä. Meren pinnan alentuessa hiipi Gathol alaspäin pitkin sen vuoren rinteitä, jonka laen muodostamalle saarelle se oli rakennettu, niin että se nyt peittää rinteet huipulta juurelle saakka, samalla kun vuoren uumenet ovat täynnä sen kaivosten sokkeloisia käytäviä. Joka taholta ympäröi meitä laaja, suolainen rämeikkö, joka suojaa meitä maata myöten tehtyjä hyökkäyksiä vastaan, samalla kun vihollisten ilmalaivojen laskeminen vuoremme epätasaiselle, monin kohdin pystysuorille rinteille on uhkayritys."
"Jonka vaarallisuutta lisäävät uljaat soturinne", pisti tyttö väliin.
Gahan hymyili. "Siitä emme puhu muille kuin vihollisille", hän sanoi, "ja silloin mieluummin teräs- kuin lihaskielellä."
"Mutta mitä harjaannusta sotataidossa on sellaisella kansalla, jota luonto turvaa ahdistajalta niin hyvästi?" kysyi Heliumin Tara, jota miellytti nuoren jedin vastaus hänen edelliseen huomautukseensa, mutta jonka mielessä silti itsepäisesti kyti epämääräinen tunne, että hänen puhetoverinsa ehkä sittenkin kuului veltostuneeseen kansaan. Tällaisen arvelun oli hänessä epäilemättä herättänyt hänen puhetoverinsa aseiden ja hihnoituksen ylellinen komeus, joka viittasi pikemminkin loistavaan ylvästelyyn kuin tuimaan käyttöön.
"Vaikka luonnon meille suoma turva onkin epäilemättä lukemattomia kertoja pelastanut meidät sortumasta, emme me silti suinkaan ole kokonaan suojassa hyökkäyksiltä", selitti Gahan, "sillä Gatholin timanttiaarteet ovat siksi suuret, että vieläkin saattaa olla sellaisia, jotka uhittelevat melkein varmaa tappiota päästäkseen ryöstämään valloittamatonta kaupunkiamme. Saamme niinollen silloin tällöin tilaisuutta harjoittaa aseiden käyttöä. Lisäksi on Gatholissa muutakin kuin vuorikaupunki. Maani ulottuu polodonasta (päiväntasaajasta) kymmenen karadia pohjoiseen päin ja kymmenenneltä karadilta Horzin länsipuolelta kahdennellekymmenennelle läntiselle karadille. Sen pinta-ala on siten miljoona neliöhaadia, ja suurin osa siitä on mainiota laidunmaata, jossa suuret thoat- ja zitidarilaumamme samoilevat.
"— Kun olemme rosvoilevien vihollisten ympäröimiä, täytyy paimentemme totisesti olla sotureja, sillä muutoin ei meillä olisi lainkaan karjaa, ja voit olla varma siitä, että he saavat taistella yllin kyllin. Sitten tarvitsemme alituisesti työväkeä kaivoksiimme. Gatholilaiset pitävät itseään soturirotuna eivätkä senvuoksi mielellään työskentele kaivoksissa. Mutta laissa on säädetty, että jokaisen miespuolisen gatholilaisen on suoritettava yksi työtunti päivässä hallituksen laskuun. Se onkin oikeastaan ainoa vero, joka on määrätty heidän kannettavakseen. He kuitenkin mieluummin hankkivat sijaisen suorittamaan tämän työn, ja kun oman kansamme jäsenet eivät suostu pestautumaan kaivoksiin, on orjien hankkiminen käynyt välttämättömäksi, eikä minun tarvinne selittää sinulle, ettei orjia saada taistelematta. Orjat myydään julkisella huutokaupalla, ja tuloista joutuu puolet hallitukselle, puolet niille sotureille, jotka ne ovat tuoneet. Ostajien hyväksi lasketaan se työmäärä, jonka heidän orjansa tekevät. Vuoden lopussa on kunnollinen orja suorittanut isäntänsä työveron kuuden vuoden varalta, ja jos orjia on runsaasti, päästetään hänet vapaaksi ja hänen sallitaan palata oman kansansa keskuuteen."
"Taisteletteko yllänne platina- ja timanttikorut?" tiedusti Tara, osoittaen toisen uhkeita tamineita ja hymyillen ilkamoivasti.
Gahan naurahti. "Olemme turhamaista kansaa", hän myönsi säyseästi, "ja mahdollisesti panemme liian suuren arvon ihmisen ulkoasuun. Kilpailemme toistemme kanssa siitä, kellä on loistavimmat varukset, täyttäessämme elämän keveitä tehtäviä, mutta sotaan lähtiessämme on hihnoituksemme yksinkertaisempi kuin milloinkaan olet nähnyt muilla Barsoomin sotureilla. Myöskin ylpeilemme ruumiillisesta kauneudestamme, erittäinkin naistemme kauneudesta. Rohkenenko sanoa, Heliumin Tara, toivovani sinun joskus käyvän Gatholissa, jotta kansani näkisi todella kauniin naisen?"
"Heliumin naisia on opetettu harmistuneina torjumaan kaikki imartelut", vastasi tyttö. Mutta Gahan, Gatholin jed, havaitsi, että hän niin sanoessaan hymyili.